Katson autiota hiekkarantaa...

Vika aamu Hikkaduwassa: Tuoretta ananasta, papaijaa ja melonia sekä tuoretta passiohedelmämehua suoraan rantsussa, the good life?! Henkilökohtainen matkaopas ja kuski, joiden kanssa meidän oli määrä viettää seuraavat 10 päivää Sri Lankan kierroksen merkeissä, venailivat jo minibussin luona. Pojat kyselivät, että mistäs päin maailmaa sitä ollaan. Rohanin vastattua mongerrus-aussiaksentillaan pojat luulivat muutaman päivän ajan, että olemme Itävallasta (niin kuin kaikki muutkin, jos en ole tulkkaamassa).

Rohan kävi kalassa

Eka pysäkki oli Gallen kaupunki. Gallen linnoitus, UNESCOn maailmanperintökohde, oli meistä about yhtä  mielenkiintoinen kuin nuoruusvuosina temmeltäessä tutuksi tullut Lappeenrannan linnoitus. Eurooppalaistyylinen vanha kaupunki (alla) oli kyllä ihan viehättävä, mutta meikäläiset suunnistivat mieluummin rannalle.

Unawatunan rantsua on jossain kehuttu yhdeksi Aasian parhaimmista. Kun pääsimme paikan päälle, näytti siltä kuin kaikki Sri Lankan lapsiperheet olisivat tulleet viettämään tänne kesälomiaan, ja päätimme siltä istumalta jatkaa matkaa. Sri Lankan rantaviiva on pelkkää autiota palmurantaa toisensa perään, joten oman rantsun löytämisen ei pitäisi olla vaikeaa.

Matkan varrella pysähdyimme temppelissä, jossa istua kökki kiitettävän kokoinen, 40 metriä korkea buddhapatsas. 

Päädyimme lopulta Tangallen hiekkarannalle yöksi, mutta palataan sinne ensi kerralla!!

Matkavinkkejä ja kulttuurieroja

Parhaat mestat? Andamaanien vielä toistaiseksi turmelemattomat paratiisisaaret. Muita suosikkimestoja olivat Taj Mahal, Kultainen Temppeli, Varanasi ja Mumbai. Yksi syy Intiaan matkustamiseen oli ruoka, ja parhaat safkat saatiin ehdottomasti Etelä-Intiassa. Chicken vindaloo, mmm...

Ikimuistoisimmat kokemukset? Jossain sanottiin, että jos lähtee Intiaan etsimään vastauksia, voi olla, että löytää vain repullisen uusia kysymyksiä. Matkasta Intiaan tulee helposti myös henkinen reissu omaan itseen. Ihan heti ei unohdu 8 päivän meditointikurssi Himalajan juurella. Siitäkin huolimatta, että joka sekunti siellä ollessa odotin sitä hetkeä, jolloin se on ohi. Kyllä sitä katsoo maailmaa ihan uudella tavalla. Luojalle kiitos, ettemme valinneet naapuriashramia hardcore-Vipassanaa, jossa jengi meditoi 10-12 tuntia päivässä, ja olosuhteet ovat muutenkin paljon haasteellisemmat. Read more...

Toiset ikimuistoiset hetket koettiin ehdottomasti Kotan kaupungissa, jossa pääsimme maharadjan palatsiin ja saimme vippikohtelun Dussehra -festivaaleilla. Read more...

Karmeimmat kokemukset? 16 tunnin juna Varanasista Kolkataan mahataudissa, ei varmaan kaipaa sen enempää selittelyä.

Mikä sitten oli pahinta? No viinaa ei saanut mistään! ...Yleinen paskaisuus roskatunkioineen ja naisten asema. 

Intiassa kukaan ei halua tyttölasta. Tyttölasten kuolleisuus on erittäin suuri. Tämä johtuu siitä, että tyttölapsi tulee perheelle kalliiksi köyhässä maassa. Naisen mennessä naimisiin, perhe joutuu maksamaan sulhasen perheelle vaaditun summan myötäjäisinä. Vaikka tämä tapa on nykyään harvenemassa, se on edelleen erittäin yleistä. Jos käy niin, että morsmaikulla ei riitä hillo tulevaan mieheensä, on intialaisen perinteen mukaan sulhasen perheellä oikeus POLTTAA MORSIAN ELÄVÄLTÄ. Kyllä. On tämä käytäntö sentään laitonta nykypäivänä, mutta näitä 'kaasuhellaonnettomuuksia' tapahtuu edelleen tuhansia myös suurkaupungeissa. 

Sulhasen valinnassa naisella ei yleensä ole paljon sanomista. Sulhanen voi vaatia morsmaikun olevan vähintäänkin miljonääri ja Miss Universum, mutta naiselle täytyy riittää, että mies kykenee solmimaan avioliiton. Jos aviomies lähtee kävelemään tai menee heittämään veivinsä, nainen poistetaan yhteisöstä. Kukaan ei tunnusta olevansa lesken tai eronneen naisen ystävä tai sukulainen. Niinpä ei ole harvinaista, että nainen heittäytyy roviolle aviomiehensä mukana. Itsemurha tässä tilanteessa on Intiassa hyväksyttävä teko. Mies saa toki mennä uusiin naimisiin niin monta kertaa kuin huvittaa. Reilu meininki! Intiassa on kuitenkin yksi paikka, jossa naiset tulevat ensin. Jonossa! Olipa se sitten turvatarkastus, lippujono tai mäkkärin jono, naiset kiilaavat miesten eteen. 

Auringonlasku Kovalamissa, Keralassa.

Länsimaalaisia naisia pidetään Intiassa yleisesti kevytkenkäisinä. Rohanin kanssa reissatessa sapetti, että kaikki puhuttelivat vain Rohania. No, maassa maan tavalla. Mehän tietysti olimme 'naimisissa' Intiassa, jos joku kysyi. Mistä tulikin mieleen, että järkätyt avioliitot eivät ole niin huono asia kuin länsimaissa kuvitellaan. Intialaisen kulttuurin vuoksi muulla tavoin vastakkaiseen sukupuoleen tutustuminen olisi vaikeaa. Sitä paitsi vanhemmat osaavat usein valita sopivamman kumppanin kuin ihmiset itse. Avioeroprosentti on yksi, kun Suomessa se on yksi maailman korkeimpia.

Brides wanted

Mitä pakata Intiaan? Korvatulpat, käsidesi ja lukkoja. Itsehän lähdin reissuun vain 10 kg kassilla, uskokaa tai älkää. Tämä siksi, että kokenut Intian-matkaaja Rohan vakuutti, että voin ostaa kaiken tarvitsemani paikan päältä. Se ei muuten pidä paikkaansa. Turha kuvitella löytävänsä juuri mitään tarvitsemaansa muuten kuin sattumalta. 

Intia kiittää ja kuittaa. Kuten kartasta näkyy, iso osa Intiasta on vielä näkemättä. Ja juttua riittäisi Intiasta vaikka millä mitalla, mutta jätetään ne ensi kertaan, ja siirrytään Sri Lankaan!

Mumbai osa 3 - Hyvästit Intialle!

Auringonlaskun aikaan hyppäsimme taksiin Chowpatty Beachille, jonne paikalliset ja turistit kokoontuvat rentoutumaan. Vesi on myrkyllistä, joten iltauinti ei valitettavasti tullut kysymykseen. Maistelimme paikallista snacksia eli tulista bhel puria, sekä intialaista jätskiä eli kulfia. Yummy! Oli muuten aika mahtava auringonlasku, ja samalla mahtava lopetus meidän Intian reissulle.

Intia on vastakohtien maa. Aamulla kävimme tutustumassa yhteen maailman isoimmista slummeista, ja illalla pistimme luottokortin vinkumaan viimeisen illan kunniaksi Mumbain ja koko Intian ökyimmässä hotellissa. Suunnittelimme illallisen lomassa jo toista matkaa Intiaan. Tuntuu että niin paljon jäi näkemättä, ja vihdoin kun Intian sekoboltsimeininkiin alkoi edes jotenkin tottumaan, sieltä piti lähteä. 

Keskiyöllä haikein fiiliksin raahauduimme Mumbain kansainväliselle lentokentälle. Meinasimme myöhästyä, sillä ei tullut edes mieleen, että keskiyölläkin teillä voisi olla niin käsittämättömät ruuhkat. Haikeat fiilikset katosivat viimeistään kentällä. Herrrmot meni, ja kamelin selkä katkesi, kun ensin jonotimme kentälle sisälle, jonka jälkeen check-iniin, sitten passintarkastukseen, sitten matkatavaroiden läpivalaisuun, sitten ruumiintarkastukseen, sitten bussiin... jne. Eikä ollut muuten mitään lyhyitä jonoja! Lentokenttäbussissa vieressä kipittävä torakka toivotti  helvetin hyvää matkaa pois Intiasta!!! 

Ennen ensivaikutelmia Sri Lankasta tulossa vielä fiiliksiä ja havaintoja Intiasta!

Mumbai osa 1

Juna Mumbaihin kesti 12 tuntia. Istuimme yhdessä intialaisen perheen kanssa. Illalliseksi tilasimme junaruokaa. Kun thali tuotiin eteen ilman aseita, upotimme Rohanin kanssa epäröimättä sormet curryyn. Ilmeisesti meikäläisen käsin syöminen näytti aika toivottomalta, sillä intialaiset vierustoverit tippuivat penkiltä nauraessaan tälle toiminnalle. Lopulta joku kävi ystävällisesti pyytämässä meille lusikat.  Kun torakat taas vilistivät junassa vierestä, olin varsin kiitollinen, että tämä oli viimeinen yöjuna Intiassa. Kummankaan unet eivät olleet muutamaa minuuttia pidempiä. 

Ikkunasta katsottuna Mumbai näytti kuin miltä tahansa modernilta suurkaupungilta pilvenpiirtäjineen... Ydinsodan jäljiltä. Viideltä aamulla taksikuski kierrätti meitä hotellista toiseen, kaikki täynnä. Matkavinkki: Varaa hotelli isoista kaupungeista etukäteen lähellä pyhiä.  

Lopulta päädyimme muslimialueella suoraan moskeijaa vastapäätä tököttävään hotelliin. Viisi kertaa päivässä, mukaan lukien joka aamu noin viiden aikaan heräsimme minareetista kaikuvaan korvatulppien läpi tunkeutuvaan ulinaan. Vedimme hiukan unta palloon, ja mietimme, että kylmä kolpakko saisi ehkä kropan hereille. Sitä ei kuitenkaan löytynyt hotellin menulta. Sen sijaan ovessa luki kissankokoisin kirjaimin, että jos hotelli löytää merkkejä alkoholinkäytöstä hotellissa, vieraat potkitaan ulos. 

Kävimme tutustumassa Mumbain turistialueeseen eli Colabaan. Kävimme kuuluisassa täpötäydessä Leopold Cafessa, jonne jokainen turisti päätyy ennemmin tai myöhemmin. Kyseinen kuppilahan oli ensimmäinen kohde Mumbain vuoden 2008 terrori-iskuista, ja siitä muistona oli edelleen luodinreikiä seinillä. 

Kävimme vetämässä tandoorirullat Mumbain suosituimmassa katukeittiömestassa (yllä), jonka suosio Lonely Planet -maininnan jälkeen on nostanut myös hinnat ravintolatasolle. Kolmen kuukauden jälkeen Intiassa kerjäläisiin ei kiinnitä enää sen kummemmin huomiota. Kaduilla näkyy jos jonkinlaista onnenonkijaa, joista monet ovat tarkoituksella vääntäneet raajansa luonnottomiin asentoihin. Olimme tekemässä koruostoksia, kun takanamme alkoi kahakka kauppiaan käydessä käsiksi meitä häiriköivään kerjäläisnaiseen, jolla oli vauva kainalossa. Olin jo valmiudessa karateiskuineni, kun tilanne oli ohi mamman paetessa vauva parkuen.

Next time: Seikkailuja slummissa!

Viimeiset päivät Goalla

Auringossa kölliminen oli loman teema myös Calangutella. Calanguten rantsussa oli väkeä kuin pipoa ja enemmän venäläisiä kuin Imatran kylpylässä. Siispä kruisailimme myös muilla rannoilla (Goa on yhtä rantaa rannan perään), kuten Baga, Candolim ja Sinquerim, mutta yksikään rantsuista ei oikein säväyttänyt. Sen sijaan bongattiin kunnon kuntosali, jossa nosteltiin rautaa.

Chicken coriander, calamari & Goan sausages @ Maggie's. Nam!

Calangute on kuuluisa yöelämästään, ja eksyimmepä sinnekin yksi ilta. Club Cubanaan maksoi noin 6 euroa sisään, all you can drink! Siellä ei ilmeisesti käy paljon suomalaisia! Huippumesta.

Olisimme mielellämme viihtyneet koko loppuloman Maggie'sissä, jossa omistaja Simon piti meistä ensiluokkaisen hyvää huolta, mutta moottoritie on kuuma, ja halusimme nähdä lisää Goaa. Simon suositteli, että ajellaan pohjoiseen. Hurautimme taksilla Morjimin rannalle, josta otimme halvan bambumajan loppuajaksi.

Lisää tulisia Goan herkkuja. Fish tandoori, chicken vindaloo & kasviscurry

Vikat päivät Goalla menivät Morjimin äärettömän pitkällä rantsulla, joka oli suorastaan autio Goan mittakaavassa. Löhösin rantatuolissa kirjoja lukiessa, kun takaa kuului: 'Yes, madam? Shiny disco balls?' Katsoin olan yli ja todellakin, ukkeli myi erikoko­­­­­isia discopalloja. No mitä sitä nyt muutakaan lähtisi myymään rantsussa?  Only in Goa....

Coming up: Mumbai ja hyvästit Intialle! Stay tuned!

Siellä missä pippuri kasvaa!

'My friend! You like parasailing? Dolphin trip? You like hash? Opium? Cocaine? What you like?'

Muutaman (viiden? Kuuden? Kuka näitä päiviä enää laskee...) yön jälkeen Palolemissa otimme taksin kohti Goan ykkösturistirysää eli Calangutea. Goa ei ole todellista Intiaa, vaan ihan oma maailmansa. Taksikuskin ajotyyli oli kuitenkin varsin intialainen, ja vaikka kolmatta kuukautta Intiassa jo mennään, hengitystä pidätellen meni reissu. Poliiseja oli joka mutkassa, ja kuski varoitti, että heillä on tapana rahastaa paikallisia sekä turisteja milloin mistäkin 'rikoksesta'. 

Pysähdyimme matkalla mausteplantaaseilla, ja olimme siis vihdoin siellä, missä se pippuri kasvaa. Siellä kasvoi myös mm. vanilja, kurkuma, chili, kaneli ja kardemumma. Nippelitietona jaettakoon, että tästä vaniljasta 50% menee lääketeollisuuteen, 20% jätskiteollisuuteen, ja loput, mihinkäs muualle kuin Coca-colalle. Kierroksen päätteeksi saatiin vielä feniryypyt eli paikallista cashewpähkinästä väännettyä viinaa. 

Joulukuu on high season Goalla, joten varman päälle olimme varanneet hotellin etukäteen. Netissä oli hieman käytetty värikynää hotskun mainostamisessa, ja loppupeleissä otimme hatkat kyseisestä luukusta. Kodittomilla matkalaisilla potkaisi taas onni, kun paikallinen heppu näki ahdinkomme, ja suositteli meille hotellia. Maggie's hotellin omistaja tuli hakemaan meidät, ja saimme sopuhintaisen ja pinkin huoneen parvekkeella ja uima-altaalla. 

Seuraavana päivänä tätä tyttöä hemmoteltiin synttäreiden kunniaksi. Vuokrattiin skootteri ja ajeltiin Anjunaan, jossa tapahtuu joka keskiviikko iso 'kirpputori'. Kaikkea mahdollista myyvien kojujen labyrinttiin ei näkynyt loppua, ja shoppailin meidät konkurssiin cocktaili kädessä. Good times!

To Be Continued...

Kerala backwaters

Vietimme viimeisen päivän Keralassa houseboat -risteilyn merkeissä Keralan backwaterseilla (järvien, jokien, kanaalien ja laguunien muodostama verkosto). Vika ilta Kovalamissa hieman venähti, ja Rohanilla oli täysi työ raahatessa meikäläinen kamppeineni aamujunaan Alleppeyn kaupunkiin, josta useimmat houseboatit lähtevät. Ramesh oli järkännyt meille myös kyydin asemalta, joka osoittautui kahdeksi skootteriksi, joihin sulloimme itsemme kaikkine rinkkoinemme ja kasseinemme. Mopokyyti Intian teillä ei olisi välttämättä sillä hetkellä maistunut, mutta minkäs teet... Pari sydäriä oli lähellä. 

Meillä oli Keralan kuppaisin paatti. Tai no, näimme myös kuraisempia, mutta ne olivat uponneita. Palmujen reunustavia jokia pitkin purjehtiessa vastaan lipui toinen toistaan loisteliaampia vesipalatseja, kun meidän veneemme oli yltä päältä homeessa ja pysyi hädin tuskin pinnalla. Maisemat olivat kuitenkin hulppeat, ja arskakin paistoi pitkästä aikaa. 

Meillä oli oma kuski/kokki messissä, jolla oli paljon asiaa, mutta ei valitettavasti yhtään sanaa yhteistä kieltä. Veneestä näimme läheltä kylien elämää backwaterseiden varrella, jossa koulubussina toimii kanootti. Illaksi ankkuroimme paikalliseen kylään. Auringonlasku oli sentään mahtava! 

Makuuhuoneessa haisi home ja maali (kotietsinnän jälkeen nurkasta löytyi maalipurkkeja, mutta ei niitä kyllä siihen paattiin oltu käytetty). ­­­­­­Liskojen yö meni näitä höyryjä hengitellessä tuskaisen kuumassa huoneessa (huoneessa oli kolme tuuletinta, joista yksikään ei toiminut) ja yöunet jäivät siis lähes olemattomiksi.

Matkavinkki kaikille Keralaan matkustaville: Tsekkaa houseboat ennen kuin maksat!

Elefanttiajelulla Keralassa

Yhtenä aamuna raahauduimme siis kamalassa kankkusessa elefanttifarmille, missä pääsimme ajelun lisäksi myös pesemään ja syöttämään fantteja. 

Kassillinen banaaneja ja jättiämpärillinen riisiä katosi parempiin suihin hetkessä. Oli aika hassua silittää elefantin kieltä.

Sää ei hellinyt Kovalamissa koko aikaa, vaan muutaman päivänajan satoi vettä nonstop. Rohanin paiskiessa duunia meikäläinen kuoli tylsyyteen. Löysin vaellusretkelläni paikallisten lihaskimppuintialaisten autotalli-kuntosalin. Omistaja kuitenkin sanoi, että se on suljettu, sillä kookospähkinä oli pudonnut katon läpi, ja lattia tulvii. Kerroin hänelle kaipaavani kunnon punttitreeniä jatkuvan repunnostelun jälkeen sen verran, ettei puoli metriä vettä lattialla häiritse. Jumppaohjaaja pääsi elementtiinsä, kun nuori intialaisjamppa katseli tohkeissaan, kun väänsin vatsalihaksia, ja pääsin opettamaan hänelle vatsalihastreeniä.

Asiasta kukkaruukkuun, reppumatkailijoiden suosikkipuheenaiheeseen eli suoliston toimintaan. Varanasin totaalisen elimistön tyhjennyksen jälkeen jo kuukauden ajan vatsa on toiminut moitteettomasti. Olemme syöneet ihan mitä huvittaa ja käsidesin lutraus on mennyttä aikaa. Ennen Keralaa aloin jo uskoa, että tulinen intialainen ruoka on pelkkä myytti. Täällä kuitenkin saimme taivaallista intialaista, erilaisia meren herkkuja kuten jättikatkiksia ja kalmaria Keralan tuliseen tyyliin curryssa tai kalaa banaaninlehdessä mm-mm-mmmmm!! Kaljaa sai mukiin kaadettuna joka paikasta, pullo piilossa pöydän alla. Yhdessä ravintolassa kalja kaadettiin teepannuun, jotta naamiointi olisi vakuuttavampaa. Monissa mestoissa sai myös cocktaileja, hallelujah! 

Ramesh järkkäsi meille viimeiseksi päiväksi Keralassa houseboat -risteilyn Keralan backwaterseilla, palataan siihen ensi kerralla!!!

PS. JOULUJA!!!!