Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

DANCES WITH KANGAROOS

Sunday, January 29, 2012

Fiiliksiä ja havaintoja Intiasta


Tein jostain päin Pohjois-Intiaa yllätyspuhelun rakkaalle äitimuorilleni, joka tietysti heti hädissään oletti, että nyt on tapahtunut jotain kamalaa. Kun vihdoin sain vakuutettua, että kaikki on kondiksessa ja soittelin vain kuulumisia, äippä manaili, ilmeisesti blogin perusteella, että mitä helkuttia me siellä Intiassa oikein tehdään, onko siellä edes kivaa? 


Kenties blogissa on tullut liikaa mässäiltyä Intian kurjuudella ja köyhyydellä, mikä länsimaalaista, tiettyyn elintasoon tottunutta pumpulissa kasvanutta linnunpoikasta tietysti ensimmäisenä hirvittää. Mutta sitähän Intiaan nimenomaan lähdettiin näkemään! Vatsataudit ja muut koettelemukset eivät saaneet meitä katumaan matkakohdetta, vaan kaikkeen tähän oltiin henkisesti valmistauduttu, sillä se kuuluu asiaan Intiassa, jossa jokainen päivä on seikkailu. Intian värikkyyttä, korviahuumaavaa liikenteen ja ihmisten melua, ruoan, dieselin, jätösten ja suitsukkeiden hajuja, väenpaljoutta ja intensiivistä elämää ei voi sanoin kuvailla, vaan se on itse koettava. 


Intiassa 37% ihmisillä ei ole edes 30 senttiä päivässä elämiseen, ja sitä ei naamasta näe, vaan päinvastoin. Vaikuttaa siltä, että mitä suuremmassa materian ja niin kutsutun hyvinvoinnin yltäkylläisyydessä eletään, sitä enemmän murjotetaan. Niinhän ne tutkimuksetkin osoittavat, onnellisuus ei riipu olosuhteista vaan asenteesta.


Intia on ristiriitojen ja vastakohtien maa. Naiset kauniit sarit päällä kaivavat ojaa polvia myöten mudassa. Kameleita paimentava rääsyihin pukeutunut turbaanipää puhuu uutuuttaan kiiltävään Nokiaan. Palatsien ulkopuolella jengi käy tarpeillaan tien varressa. Hienossa ravintolassa istuimme muovisilla puutarhatuoleilla. Maailmanluokan IT-keskuksia nousee Intiaan samaan aikaan kun maassa valmistetaan edelleen samaa pyörämallia kuin sata vuotta sitten, koska se on ainoa, joka heille on opetettu valmistamaan. Intialaiset rakentavat ydinaseita ja samalla eivät osaa edes valmistaa tulitikkuja. Uskonto on voimakkaasti sidoksissa jokapäiväiseen elämään, mutta sen eettisille ohjeille ei anneta painoarvoa, mikä näkyy esimerkiksi turistien häikäilemättömässä huiputtamisessa. Intiassa ei ole mitään järkeä, ja sitä on turha yrittää ymmärtää.


Next time: Parhaat ja pahimmat muistot ja mestat sekä matkavinkit!

Labels: , , ,

Thursday, January 26, 2012

Mumbai osa 3 - Hyvästit Intialle!

Auringonlaskun aikaan hyppäsimme taksiin Chowpatty Beachille, jonne paikalliset ja turistit kokoontuvat rentoutumaan. Vesi on myrkyllistä, joten iltauinti ei valitettavasti tullut kysymykseen. Maistelimme paikallista snacksia eli tulista bhel puria, sekä intialaista jätskiä eli kulfia. Yummy! Oli muuten aika mahtava auringonlasku, ja samalla mahtava lopetus meidän Intian reissulle.




Intia on vastakohtien maa. Aamulla kävimme tutustumassa yhteen maailman isoimmista slummeista, ja illalla pistimme luottokortin vinkumaan viimeisen illan kunniaksi Mumbain ja koko Intian ökyimmässä hotellissa. Suunnittelimme illallisen lomassa jo toista matkaa Intiaan. Tuntuu että niin paljon jäi näkemättä, ja vihdoin kun Intian sekoboltsimeininkiin alkoi edes jotenkin tottumaan, sieltä piti lähteä. 




Keskiyöllä haikein fiiliksin raahauduimme Mumbain kansainväliselle lentokentälle. Meinasimme myöhästyä, sillä ei tullut edes mieleen, että keskiyölläkin teillä voisi olla niin käsittämättömät ruuhkat. Haikeat fiilikset katosivat viimeistään kentällä. Herrrmot meni, ja kamelin selkä katkesi, kun ensin jonotimme kentälle sisälle, jonka jälkeen check-iniin, sitten passintarkastukseen, sitten matkatavaroiden läpivalaisuun, sitten ruumiintarkastukseen, sitten bussiin... jne. Eikä ollut muuten mitään lyhyitä jonoja! Lentokenttäbussissa vieressä kipittävä torakka toivotti  helvetin hyvää matkaa pois Intiasta!!! 


Ennen ensivaikutelmia Sri Lankasta tulossa vielä fiiliksiä ja havaintoja Intiasta!

Labels: , , , , , , ,

Saturday, January 21, 2012

Mumbai osa 2 - Dharavi


Viimeisenä aamuna suuntasimme paikallisen oppaan kera Aasian isoimpaan slummiin eli Dharaviin, jonne pääsimme lähijunalla. Asemalla vetäisimme vielä Intian viimeiset masala dosat nassuun, näitä tulee muuten ikävä!


Mumbain lähijunissa kuolee keskimäärin 10 ihmistä päivässä. Vaunut ovat tupaten täynnä, kuumuuden takia ovet pidetään auki, ja osa ihmisistä roikkuu ovista tai kiipeää katolle. Jokaisella pysäkillä ovet avautuvat vain 15 sekunniksi, ja opas kertoi, että junasta poistuminen eli ovelle tunkeminen täytyy aloittaa noin vartti ennen pysäkkiä. Nyt oli kuitenkin onneksi sunnuntaiaamu ja hiljaista. Kerjäläinen tuli käsi ojossa ruinaamaan rupioita. Opas kertoi, että ainakin 85% näistä kerjäläisistä tekevät sitä ammatikseen, ja tienaavat sillä paremmat rahat kuin hankkimalla töitä.


Opas kielsi ottamasta kuvia slummin sisällä, joten ei saatu paljon kuvamateriaalia. Pimeiden, välillä vain puoli metriä leveiden kujien labyrintissa olisimme olleet hukassa ilman opasta. Koko ajan sai myös olla silmä tarkkana, mihin astuu. Slummi on jaettu kaupalliseen alueeseen sekä asuinhökkelialueeseen. Tutustuimme mm. Intian suurimpaan muovin ja alumiinin kierrätyskeskukseen, sekä käsitöiden vääntämiseen. Slummin kokonaisliikevaihdon arvellaan tuottavan yli 650 miljoonan Yhdysvaltain dollarin liikevaihdon vuodessa. Kaikki duuni, ml. hitsaukset ja vastaavat tehdään ilman mitään suojavarusteita. Opas totesi vain, että jos jollekin käy vahinko, niin yleensä ei käy toista kertaa. Muutama mies vietti kaikki päivänsä tukahduttava kuumassa majassa polttaen maalia, ei varmaan saavuta pitkää ikää nämä tyypit! Opas kertoi, että elämä slummissa on rankkaa duunia, ja yleensä ihmiset nukkuvat samassa hökkelissä missä paiskivat duunia. Kiipesimme erään hökkelin katolle, josta näkyi koko slummi. Ei muuten unohdu ihan heti se näky! Hökkeleiden katot ovat täynnä massiivisia muovijätekasoja. 


Slummissa on yksi vessa 1500 ihmiselle, ja siten tarpeita tehdään vähän sinne sun tänne. Näin luodaan otolliset olosuhteet taudeille, kun juomavettäkään ei ole tarpeeksi. Slummi ei kuitenkaan odotuksista poiketen ollut pelkkää ankeutta, vaan näimme täällä(kin) NIIN paljon aitoa intialaista elämäniloa.

Pääsimme myös vierailemaan yhdessä kymmenen neliömetrin kokoisessa hökkelissä, jossa asuu normaalisti neljästä kymmeneen henkeä. Asuinmajan vuokra on 2500 rupiaa (n. 40€) kuussa, takuuvuokrana vaaditaan kahden kuun vuokra. Slummi on siis todellisuudessa vain hyvätuloisille! Köyhät koisivat Mumbain kaduilla. Ei ole ollenkaan harvinaista, että slummin asukit ovat duunissa kaupungissa hyvässä työpaikassa puku päällä, mutta asuvat slummissa. Jos on kasvanut slummissa, sieltä ei usein halua lähteä. Vierailimme myös slummin ainoassa pyhäkössä, jossa käyvät rukoilemassa sulassa sovussa kaikki muslimeista kristittyihin ja hinduihin. 

Coming up: Hyvästit Intialle haikeissa fiiliksissä!

Labels: , , , , , , ,

Sunday, January 15, 2012

Mumbai osa 1


Juna Mumbaihin kesti 12 tuntia. Istuimme yhdessä intialaisen perheen kanssa. Illalliseksi tilasimme junaruokaa. Kun thali tuotiin eteen ilman aseita, upotimme Rohanin kanssa epäröimättä sormet curryyn. Ilmeisesti meikäläisen käsin syöminen näytti aika toivottomalta, sillä intialaiset vierustoverit tippuivat penkiltä nauraessaan tälle toiminnalle. Lopulta joku kävi ystävällisesti pyytämässä meille lusikat.  Kun torakat taas vilistivät junassa vierestä, olin varsin kiitollinen, että tämä oli viimeinen yöjuna Intiassa. Kummankaan unet eivät olleet muutamaa minuuttia pidempiä. 


Ikkunasta katsottuna Mumbai näytti kuin miltä tahansa modernilta suurkaupungilta pilvenpiirtäjineen... Ydinsodan jäljiltä. Viideltä aamulla taksikuski kierrätti meitä hotellista toiseen, kaikki täynnä. Matkavinkki: Varaa hotelli isoista kaupungeista etukäteen lähellä pyhiä.  


Lopulta päädyimme muslimialueella suoraan moskeijaa vastapäätä tököttävään hotelliin. Viisi kertaa päivässä, mukaan lukien joka aamu noin viiden aikaan heräsimme minareetista kaikuvaan korvatulppien läpi tunkeutuvaan ulinaan. Vedimme hiukan unta palloon, ja mietimme, että kylmä kolpakko saisi ehkä kropan hereille. Sitä ei kuitenkaan löytynyt hotellin menulta. Sen sijaan ovessa luki kissankokoisin kirjaimin, että jos hotelli löytää merkkejä alkoholinkäytöstä hotellissa, vieraat potkitaan ulos. 


Kävimme tutustumassa Mumbain turistialueeseen eli Colabaan. Kävimme kuuluisassa täpötäydessä Leopold Cafessa, jonne jokainen turisti päätyy ennemmin tai myöhemmin. Kyseinen kuppilahan oli ensimmäinen kohde Mumbain vuoden 2008 terrori-iskuista, ja siitä muistona oli edelleen luodinreikiä seinillä. 


Kävimme vetämässä tandoorirullat Mumbain suosituimmassa katukeittiömestassa (yllä), jonka suosio Lonely Planet -maininnan jälkeen on nostanut myös hinnat ravintolatasolle. Kolmen kuukauden jälkeen Intiassa kerjäläisiin ei kiinnitä enää sen kummemmin huomiota. Kaduilla näkyy jos jonkinlaista onnenonkijaa, joista monet ovat tarkoituksella vääntäneet raajansa luonnottomiin asentoihin. Olimme tekemässä koruostoksia, kun takanamme alkoi kahakka kauppiaan käydessä käsiksi meitä häiriköivään kerjäläisnaiseen, jolla oli vauva kainalossa. Olin jo valmiudessa karateiskuineni, kun tilanne oli ohi mamman paetessa vauva parkuen.

Next time: Seikkailuja slummissa!

Labels: , , , , , , , , , ,

Thursday, January 12, 2012

Viimeiset päivät Goalla


Auringossa kölliminen oli loman teema myös Calangutella. Calanguten rantsussa oli väkeä kuin pipoa ja enemmän venäläisiä kuin Imatran kylpylässä. Siispä kruisailimme myös muilla rannoilla (Goa on yhtä rantaa rannan perään), kuten Baga, Candolim ja Sinquerim, mutta yksikään rantsuista ei oikein säväyttänyt. Sen sijaan bongattiin kunnon kuntosali, jossa nosteltiin rautaa.

Chicken coriander, calamari & Goan sausages @ Maggie's. Nam!

Calangute on kuuluisa yöelämästään, ja eksyimmepä sinnekin yksi ilta. Club Cubanaan maksoi noin 6 euroa sisään, all you can drink! Siellä ei ilmeisesti käy paljon suomalaisia! Huippumesta.


Olisimme mielellämme viihtyneet koko loppuloman Maggie'sissä, jossa omistaja Simon piti meistä ensiluokkaisen hyvää huolta, mutta moottoritie on kuuma, ja halusimme nähdä lisää Goaa. Simon suositteli, että ajellaan pohjoiseen. Hurautimme taksilla Morjimin rannalle, josta otimme halvan bambumajan loppuajaksi.

Lisää tulisia Goan herkkuja. Fish tandoori, chicken vindaloo & kasviscurry


Vikat päivät Goalla menivät Morjimin äärettömän pitkällä rantsulla, joka oli suorastaan autio Goan mittakaavassa. Löhösin rantatuolissa kirjoja lukiessa, kun takaa kuului: 'Yes, madam? Shiny disco balls?' Katsoin olan yli ja todellakin, ukkeli myi erikoko­­­­­isia discopalloja. No mitä sitä nyt muutakaan lähtisi myymään rantsussa?  Only in Goa....



Coming up: Mumbai ja hyvästit Intialle! Stay tuned!

Labels: , , , , , , , ,

Monday, January 9, 2012

Siellä missä pippuri kasvaa!


'My friend! You like parasailing? Dolphin trip? You like hash? Opium? Cocaine? What you like?'

Muutaman (viiden? Kuuden? Kuka näitä päiviä enää laskee...) yön jälkeen Palolemissa otimme taksin kohti Goan ykkösturistirysää eli Calangutea. Goa ei ole todellista Intiaa, vaan ihan oma maailmansa. Taksikuskin ajotyyli oli kuitenkin varsin intialainen, ja vaikka kolmatta kuukautta Intiassa jo mennään, hengitystä pidätellen meni reissu. Poliiseja oli joka mutkassa, ja kuski varoitti, että heillä on tapana rahastaa paikallisia sekä turisteja milloin mistäkin 'rikoksesta'. 


Pysähdyimme matkalla mausteplantaaseilla, ja olimme siis vihdoin siellä, missä se pippuri kasvaa. Siellä kasvoi myös mm. vanilja, kurkuma, chili, kaneli ja kardemumma. Nippelitietona jaettakoon, että tästä vaniljasta 50% menee lääketeollisuuteen, 20% jätskiteollisuuteen, ja loput, mihinkäs muualle kuin Coca-colalle. Kierroksen päätteeksi saatiin vielä feniryypyt eli paikallista cashewpähkinästä väännettyä viinaa. 


Joulukuu on high season Goalla, joten varman päälle olimme varanneet hotellin etukäteen. Netissä oli hieman käytetty värikynää hotskun mainostamisessa, ja loppupeleissä otimme hatkat kyseisestä luukusta. Kodittomilla matkalaisilla potkaisi taas onni, kun paikallinen heppu näki ahdinkomme, ja suositteli meille hotellia. Maggie's hotellin omistaja tuli hakemaan meidät, ja saimme sopuhintaisen ja pinkin huoneen parvekkeella ja uima-altaalla. 





Seuraavana päivänä tätä tyttöä hemmoteltiin synttäreiden kunniaksi. Vuokrattiin skootteri ja ajeltiin Anjunaan, jossa tapahtuu joka keskiviikko iso 'kirpputori'. Kaikkea mahdollista myyvien kojujen labyrinttiin ei näkynyt loppua, ja shoppailin meidät konkurssiin cocktaili kädessä. Good times!


To Be Continued...

Labels: , , , , ,

Sunday, January 1, 2012

GOA!!!

Oli aika junailla itsemme Keralasta Goaan, 17 tuntia. Meillä oli paskat paikat heti käytävällä oven vieressä, jossa jengi paukkasi edestakaisin läpi yön. Kaikkien valvottujen öiden jälkeen junan keikkuessa hulluna, torakoiden vilistäessä seinillä ja ihmisten möykätessä pinna alkoi olla poksahtamispisteessä. 


Herätyskello teki oharit, mutta herätyskellovastaava Rohan ei nukkunut myöskään, ja vilkaisi kelloon minuuttia ennen saapumisajankohtaa, viiden aikaan aamulla junan lipuessa laiturille. Paniikissa kamat kasaan, ja Rohan ryntäsi ottamaan selvää, onko asema oikea. Intiassa kuulutuksia on turha toivoa, eikä asemilla lue nimiä englanniksi. Mäihä oli taas matkalaisten puolella, kun jollain sattui olemaan lista asemista, ja heppu kertoi junan olevan hieman myöhässä, ja meidän asemamme olevan vasta seuraava. 


Canconan asemalla oli vain yksi riksa. Käypä siinä sitten tinkimään. Maksoimme 5 minuutin matkasta Palolem Beachille 2 euroa, siis Intian mittakaavassa täysi ryöstö. Kuski vei meidät ensimmäiseen bambumajamestaan, ja viideltä aamulla ei paljon napannut käydä herättelemässä sen enempää henkilökuntaa, joten otimme sen. Varsin elinkelpoinen bambumaja, n. 7 euroa yö.



Palolem Beach on yksi Goan osavaltion eteläisimmistä, rauhallisimmista ja parhaimmista rantsuista. Palmujen reunustavassa rantsussa oli rento meininki, bambumajoja, ravintoloita, ei liikaa turankeja tai kaupustelijoita, muutamia lehmiä, ja pina coladakin irtosi vähän yli eurolla. Päivät menivät laiskuudesta nauttien, välillä kastautuen Intian valtameressä, joka ei tosin paljon nahkaa viilentänyt. Joka ilta syötiin intialaisia meren herkkuja suoraan rannalla kynttilänvalossa aaltojen loisketta ja satunnaisia ilotulituksia katsellen.



Siinä valmistuu meidän hai!

Palolemissa musiikki on kielletty 10 jälkeen illalla. Siitäkin huolimatta pahamaineinen Goan yöelämä on rantautunut myös tänne. Harva se päivä mainostettiin nimittäin hiljaisia diskoja, joissa jengille jaetaan kuulokkeet. Pakkohan sitä oli sitten kokeilla. Kolme eri DJ:tä soitti erilaista musiikkia, ja nappia vaihtamalla voi vaihtaa kanavaa. Tulishowta ja muuta hässäkkää siinä sivussa. Kohtuullisen erikoisen näköistä toimintaa, kun sadat ihmiset kuulokkeet päässä huojuvat, notkuvat ja bilettävät antaumuksella täydessä hiljaisuudessa! 


Oli kyllä lystiä!!!

PS. Happy New Year!!

Labels: , , , , , ,