Viimeiset päivät Goalla

Auringossa kölliminen oli loman teema myös Calangutella. Calanguten rantsussa oli väkeä kuin pipoa ja enemmän venäläisiä kuin Imatran kylpylässä. Siispä kruisailimme myös muilla rannoilla (Goa on yhtä rantaa rannan perään), kuten Baga, Candolim ja Sinquerim, mutta yksikään rantsuista ei oikein säväyttänyt. Sen sijaan bongattiin kunnon kuntosali, jossa nosteltiin rautaa.

Chicken coriander, calamari & Goan sausages @ Maggie's. Nam!

Calangute on kuuluisa yöelämästään, ja eksyimmepä sinnekin yksi ilta. Club Cubanaan maksoi noin 6 euroa sisään, all you can drink! Siellä ei ilmeisesti käy paljon suomalaisia! Huippumesta.

Olisimme mielellämme viihtyneet koko loppuloman Maggie'sissä, jossa omistaja Simon piti meistä ensiluokkaisen hyvää huolta, mutta moottoritie on kuuma, ja halusimme nähdä lisää Goaa. Simon suositteli, että ajellaan pohjoiseen. Hurautimme taksilla Morjimin rannalle, josta otimme halvan bambumajan loppuajaksi.

Lisää tulisia Goan herkkuja. Fish tandoori, chicken vindaloo & kasviscurry

Vikat päivät Goalla menivät Morjimin äärettömän pitkällä rantsulla, joka oli suorastaan autio Goan mittakaavassa. Löhösin rantatuolissa kirjoja lukiessa, kun takaa kuului: 'Yes, madam? Shiny disco balls?' Katsoin olan yli ja todellakin, ukkeli myi erikoko­­­­­isia discopalloja. No mitä sitä nyt muutakaan lähtisi myymään rantsussa?  Only in Goa....

Coming up: Mumbai ja hyvästit Intialle! Stay tuned!

Siellä missä pippuri kasvaa!

'My friend! You like parasailing? Dolphin trip? You like hash? Opium? Cocaine? What you like?'

Muutaman (viiden? Kuuden? Kuka näitä päiviä enää laskee...) yön jälkeen Palolemissa otimme taksin kohti Goan ykkösturistirysää eli Calangutea. Goa ei ole todellista Intiaa, vaan ihan oma maailmansa. Taksikuskin ajotyyli oli kuitenkin varsin intialainen, ja vaikka kolmatta kuukautta Intiassa jo mennään, hengitystä pidätellen meni reissu. Poliiseja oli joka mutkassa, ja kuski varoitti, että heillä on tapana rahastaa paikallisia sekä turisteja milloin mistäkin 'rikoksesta'. 

Pysähdyimme matkalla mausteplantaaseilla, ja olimme siis vihdoin siellä, missä se pippuri kasvaa. Siellä kasvoi myös mm. vanilja, kurkuma, chili, kaneli ja kardemumma. Nippelitietona jaettakoon, että tästä vaniljasta 50% menee lääketeollisuuteen, 20% jätskiteollisuuteen, ja loput, mihinkäs muualle kuin Coca-colalle. Kierroksen päätteeksi saatiin vielä feniryypyt eli paikallista cashewpähkinästä väännettyä viinaa. 

Joulukuu on high season Goalla, joten varman päälle olimme varanneet hotellin etukäteen. Netissä oli hieman käytetty värikynää hotskun mainostamisessa, ja loppupeleissä otimme hatkat kyseisestä luukusta. Kodittomilla matkalaisilla potkaisi taas onni, kun paikallinen heppu näki ahdinkomme, ja suositteli meille hotellia. Maggie's hotellin omistaja tuli hakemaan meidät, ja saimme sopuhintaisen ja pinkin huoneen parvekkeella ja uima-altaalla. 

Seuraavana päivänä tätä tyttöä hemmoteltiin synttäreiden kunniaksi. Vuokrattiin skootteri ja ajeltiin Anjunaan, jossa tapahtuu joka keskiviikko iso 'kirpputori'. Kaikkea mahdollista myyvien kojujen labyrinttiin ei näkynyt loppua, ja shoppailin meidät konkurssiin cocktaili kädessä. Good times!

To Be Continued...

GOA!!!

Oli aika junailla itsemme Keralasta Goaan, 17 tuntia. Meillä oli paskat paikat heti käytävällä oven vieressä, jossa jengi paukkasi edestakaisin läpi yön. Kaikkien valvottujen öiden jälkeen junan keikkuessa hulluna, torakoiden vilistäessä seinillä ja ihmisten möykätessä pinna alkoi olla poksahtamispisteessä. 

Herätyskello teki oharit, mutta herätyskellovastaava Rohan ei nukkunut myöskään, ja vilkaisi kelloon minuuttia ennen saapumisajankohtaa, viiden aikaan aamulla junan lipuessa laiturille. Paniikissa kamat kasaan, ja Rohan ryntäsi ottamaan selvää, onko asema oikea. Intiassa kuulutuksia on turha toivoa, eikä asemilla lue nimiä englanniksi. Mäihä oli taas matkalaisten puolella, kun jollain sattui olemaan lista asemista, ja heppu kertoi junan olevan hieman myöhässä, ja meidän asemamme olevan vasta seuraava. 

Canconan asemalla oli vain yksi riksa. Käypä siinä sitten tinkimään. Maksoimme 5 minuutin matkasta Palolem Beachille 2 euroa, siis Intian mittakaavassa täysi ryöstö. Kuski vei meidät ensimmäiseen bambumajamestaan, ja viideltä aamulla ei paljon napannut käydä herättelemässä sen enempää henkilökuntaa, joten otimme sen. Varsin elinkelpoinen bambumaja, n. 7 euroa yö.

Palolem Beach on yksi Goan osavaltion eteläisimmistä, rauhallisimmista ja parhaimmista rantsuista. Palmujen reunustavassa rantsussa oli rento meininki, bambumajoja, ravintoloita, ei liikaa turankeja tai kaupustelijoita, muutamia lehmiä, ja pina coladakin irtosi vähän yli eurolla. Päivät menivät laiskuudesta nauttien, välillä kastautuen Intian valtameressä, joka ei tosin paljon nahkaa viilentänyt. Joka ilta syötiin intialaisia meren herkkuja suoraan rannalla kynttilänvalossa aaltojen loisketta ja satunnaisia ilotulituksia katsellen.

Siinä valmistuu meidän hai!

Palolemissa musiikki on kielletty 10 jälkeen illalla. Siitäkin huolimatta pahamaineinen Goan yöelämä on rantautunut myös tänne. Harva se päivä mainostettiin nimittäin hiljaisia diskoja, joissa jengille jaetaan kuulokkeet. Pakkohan sitä oli sitten kokeilla. Kolme eri DJ:tä soitti erilaista musiikkia, ja nappia vaihtamalla voi vaihtaa kanavaa. Tulishowta ja muuta hässäkkää siinä sivussa. Kohtuullisen erikoisen näköistä toimintaa, kun sadat ihmiset kuulokkeet päässä huojuvat, notkuvat ja bilettävät antaumuksella täydessä hiljaisuudessa! 

Oli kyllä lystiä!!!

PS. Happy New Year!!