Uudenvuodenaaton aamuna lähdimme kruisailemaan kohti Sri Lankan neljänneksi korkeinta vuorta, yhtä maailman suosituimmista pyhiinvaelluskohteista, Adam's Peakia, Sri Padaa eli pyhän jalanjäljen vuorta (2243m).
Vuori on saanut nimensä huipulla sijaitsevan, kivimöhkälettä koristavan, jalanjälkeä muistuttavan jäljen mukaan. Kristityt ja muslimit uskovat sen kuuluvan Aatamille, joka laskeutui taivaasta, hindut Shivalle, ja buddhalaiset Buddhalle. Tähän liittyy legenda siitä, että Sri Lanka oli Raamatussa mainittu Edenin puutarha.
Sri Lankan Hill Country on teeplantaasien lisäksi täynnä upeita vesiputouksia, ja näimme taas muutaman matkan varrella.
Vähän erilainen uusi vuosi: Pää tyynyssä iltakasilta, yöllä herättiin kiipeämään 5200 rappusta pilvien ylle Adam's Peakin huipulle ottamaan vastaan vuoden 2012 eka auringonnousu.
Opas sen sijaan riipaisi jurrit, ja meinasi kiivetä vuoren parin kookosviinapullon voimalla, ilman yöunia, pari juopotteluiltaa jo alla. Ihailtavaa itsevarmuutta. Kun meikäläiset painuivat pehkuihin, oveen kolkutettiin. Pojat kysyivät nöyrästi, saisivatko vetäistä huiviin myös meidän arrackit. Pudistelin päätäni, että nyt ei kyllä hyvä heilu, mutta Rohan myöntyi. Seuraavana päivänä havaittiin, että myös punkkupullo oli viety. Aamukahdelta herätessämme koitokseen, meitä odotti ulkona hihittelevä ja hoiperteleva opas, jonka henki löyhkäsi ja puhe sammalsi. Sanomattakin lienee selvää, että oppaan reissu loppui lyhyeen. Muutaman kymmenen kompuroimalla kavutun rappusen jälkeen hihitys vaihtui huohotukseen, ja opas käski meitä menemään edellä, hän kyllä tulee perässä... Oli kuitenkin kääntynyt takaisin. Ehkä ihan hyvä idea.
Yön pimeydessä vuoresta ei näkynyt muuta kuin polkua reunustavat valot, jotka muuttuivat korkeuksissa taivaalla loistaviksi tähdiksi, jolloin vuori tuntui kohoavan loputtomiin. Ilman opasta vuoren kiipeämiseen liittyvät rituaalit ja seremoniat menivät meiltä hiukan ohi, mutta kokemus oli silti ikimuistoinen ja varmasti yksi koko reissun kohokohdista.
Jossain vaiheessa ihmisvirta pysähtyi meidän kärsimättömästi yrittäessä tunkea läpi. Jonkun pyhiinvaellusmatka oli päättynyt siihen; vanha mies makasi silmät selällään kuolleena rappusilla vaimoparan itkiessä hysteerisenä vieressä.
Huipulla tuulee, ja viimeinen kilometri noustiin hurjassa tuulessa ylös jyrkkiä rappusia. Kun pääsimme perille, tajusimme, että olimme reilusti yli tunnin etuajassa. Tuulensuojaa ei juuri ollut, ja käperryimme huipulla seisovan temppelin juurelle odottamaan auringonnousua.
Sadat ihmiset kerääntyivät vastaanottamaan uudenvuoden ensimmäisen auringonnousun. Nouseva aurinko muodosti täydellisen kolmion muotoisen varjon laaksoon (alla). Rummut ja gongit soivat ja jengi rukoili, kukin tyylillään.
Alastulomatka meni nopeasti, pohkeet tutisten. Hotellilla odotteli kaksi hiljaista poikaa verestävin silmin, yleensä kookosöljyllä viimeisen päälle sliipatut tukat takussa.
Matka jatkuu kohti
Kandyn kaupunkia ja elefanttien orpokotia, stay tuned!
