Katson autiota hiekkarantaa...

Vika aamu Hikkaduwassa: Tuoretta ananasta, papaijaa ja melonia sekä tuoretta passiohedelmämehua suoraan rantsussa, the good life?! Henkilökohtainen matkaopas ja kuski, joiden kanssa meidän oli määrä viettää seuraavat 10 päivää Sri Lankan kierroksen merkeissä, venailivat jo minibussin luona. Pojat kyselivät, että mistäs päin maailmaa sitä ollaan. Rohanin vastattua mongerrus-aussiaksentillaan pojat luulivat muutaman päivän ajan, että olemme Itävallasta (niin kuin kaikki muutkin, jos en ole tulkkaamassa).

Rohan kävi kalassa

Eka pysäkki oli Gallen kaupunki. Gallen linnoitus, UNESCOn maailmanperintökohde, oli meistä about yhtä  mielenkiintoinen kuin nuoruusvuosina temmeltäessä tutuksi tullut Lappeenrannan linnoitus. Eurooppalaistyylinen vanha kaupunki (alla) oli kyllä ihan viehättävä, mutta meikäläiset suunnistivat mieluummin rannalle.

Unawatunan rantsua on jossain kehuttu yhdeksi Aasian parhaimmista. Kun pääsimme paikan päälle, näytti siltä kuin kaikki Sri Lankan lapsiperheet olisivat tulleet viettämään tänne kesälomiaan, ja päätimme siltä istumalta jatkaa matkaa. Sri Lankan rantaviiva on pelkkää autiota palmurantaa toisensa perään, joten oman rantsun löytämisen ei pitäisi olla vaikeaa.

Matkan varrella pysähdyimme temppelissä, jossa istua kökki kiitettävän kokoinen, 40 metriä korkea buddhapatsas. 

Päädyimme lopulta Tangallen hiekkarannalle yöksi, mutta palataan sinne ensi kerralla!!