Mumbai osa 3 - Hyvästit Intialle!

Auringonlaskun aikaan hyppäsimme taksiin Chowpatty Beachille, jonne paikalliset ja turistit kokoontuvat rentoutumaan. Vesi on myrkyllistä, joten iltauinti ei valitettavasti tullut kysymykseen. Maistelimme paikallista snacksia eli tulista bhel puria, sekä intialaista jätskiä eli kulfia. Yummy! Oli muuten aika mahtava auringonlasku, ja samalla mahtava lopetus meidän Intian reissulle.

Intia on vastakohtien maa. Aamulla kävimme tutustumassa yhteen maailman isoimmista slummeista, ja illalla pistimme luottokortin vinkumaan viimeisen illan kunniaksi Mumbain ja koko Intian ökyimmässä hotellissa. Suunnittelimme illallisen lomassa jo toista matkaa Intiaan. Tuntuu että niin paljon jäi näkemättä, ja vihdoin kun Intian sekoboltsimeininkiin alkoi edes jotenkin tottumaan, sieltä piti lähteä. 

Keskiyöllä haikein fiiliksin raahauduimme Mumbain kansainväliselle lentokentälle. Meinasimme myöhästyä, sillä ei tullut edes mieleen, että keskiyölläkin teillä voisi olla niin käsittämättömät ruuhkat. Haikeat fiilikset katosivat viimeistään kentällä. Herrrmot meni, ja kamelin selkä katkesi, kun ensin jonotimme kentälle sisälle, jonka jälkeen check-iniin, sitten passintarkastukseen, sitten matkatavaroiden läpivalaisuun, sitten ruumiintarkastukseen, sitten bussiin... jne. Eikä ollut muuten mitään lyhyitä jonoja! Lentokenttäbussissa vieressä kipittävä torakka toivotti  helvetin hyvää matkaa pois Intiasta!!! 

Ennen ensivaikutelmia Sri Lankasta tulossa vielä fiiliksiä ja havaintoja Intiasta!

Mumbai osa 2 - Dharavi

Viimeisenä aamuna suuntasimme paikallisen oppaan kera Aasian isoimpaan slummiin eli Dharaviin, jonne pääsimme lähijunalla. Asemalla vetäisimme vielä Intian viimeiset masala dosat nassuun, näitä tulee muuten ikävä!

Mumbain lähijunissa kuolee keskimäärin 10 ihmistä päivässä. Vaunut ovat tupaten täynnä, kuumuuden takia ovet pidetään auki, ja osa ihmisistä roikkuu ovista tai kiipeää katolle. Jokaisella pysäkillä ovet avautuvat vain 15 sekunniksi, ja opas kertoi, että junasta poistuminen eli ovelle tunkeminen täytyy aloittaa noin vartti ennen pysäkkiä. Nyt oli kuitenkin onneksi sunnuntaiaamu ja hiljaista. Kerjäläinen tuli käsi ojossa ruinaamaan rupioita. Opas kertoi, että ainakin 85% näistä kerjäläisistä tekevät sitä ammatikseen, ja tienaavat sillä paremmat rahat kuin hankkimalla töitä.

Opas kielsi ottamasta kuvia slummin sisällä, joten ei saatu paljon kuvamateriaalia. Pimeiden, välillä vain puoli metriä leveiden kujien labyrintissa olisimme olleet hukassa ilman opasta. Koko ajan sai myös olla silmä tarkkana, mihin astuu. Slummi on jaettu kaupalliseen alueeseen sekä asuinhökkelialueeseen. Tutustuimme mm. Intian suurimpaan muovin ja alumiinin kierrätyskeskukseen, sekä käsitöiden vääntämiseen. Slummin kokonaisliikevaihdon arvellaan tuottavan yli 650 miljoonan Yhdysvaltain dollarin liikevaihdon vuodessa. Kaikki duuni, ml. hitsaukset ja vastaavat tehdään ilman mitään suojavarusteita. Opas totesi vain, että jos jollekin käy vahinko, niin yleensä ei käy toista kertaa. Muutama mies vietti kaikki päivänsä tukahduttava kuumassa majassa polttaen maalia, ei varmaan saavuta pitkää ikää nämä tyypit! Opas kertoi, että elämä slummissa on rankkaa duunia, ja yleensä ihmiset nukkuvat samassa hökkelissä missä paiskivat duunia. Kiipesimme erään hökkelin katolle, josta näkyi koko slummi. Ei muuten unohdu ihan heti se näky! Hökkeleiden katot ovat täynnä massiivisia muovijätekasoja. 

Slummissa on yksi vessa 1500 ihmiselle, ja siten tarpeita tehdään vähän sinne sun tänne. Näin luodaan otolliset olosuhteet taudeille, kun juomavettäkään ei ole tarpeeksi. Slummi ei kuitenkaan odotuksista poiketen ollut pelkkää ankeutta, vaan näimme täällä(kin) NIIN paljon aitoa intialaista elämäniloa.

Pääsimme myös vierailemaan yhdessä kymmenen neliömetrin kokoisessa hökkelissä, jossa asuu normaalisti neljästä kymmeneen henkeä. Asuinmajan vuokra on 2500 rupiaa (n. 40€) kuussa, takuuvuokrana vaaditaan kahden kuun vuokra. Slummi on siis todellisuudessa vain hyvätuloisille! Köyhät koisivat Mumbain kaduilla. Ei ole ollenkaan harvinaista, että slummin asukit ovat duunissa kaupungissa hyvässä työpaikassa puku päällä, mutta asuvat slummissa. Jos on kasvanut slummissa, sieltä ei usein halua lähteä. Vierailimme myös slummin ainoassa pyhäkössä, jossa käyvät rukoilemassa sulassa sovussa kaikki muslimeista kristittyihin ja hinduihin. 

Coming up: Hyvästit Intialle haikeissa fiiliksissä!

Mumbai osa 1

Juna Mumbaihin kesti 12 tuntia. Istuimme yhdessä intialaisen perheen kanssa. Illalliseksi tilasimme junaruokaa. Kun thali tuotiin eteen ilman aseita, upotimme Rohanin kanssa epäröimättä sormet curryyn. Ilmeisesti meikäläisen käsin syöminen näytti aika toivottomalta, sillä intialaiset vierustoverit tippuivat penkiltä nauraessaan tälle toiminnalle. Lopulta joku kävi ystävällisesti pyytämässä meille lusikat.  Kun torakat taas vilistivät junassa vierestä, olin varsin kiitollinen, että tämä oli viimeinen yöjuna Intiassa. Kummankaan unet eivät olleet muutamaa minuuttia pidempiä. 

Ikkunasta katsottuna Mumbai näytti kuin miltä tahansa modernilta suurkaupungilta pilvenpiirtäjineen... Ydinsodan jäljiltä. Viideltä aamulla taksikuski kierrätti meitä hotellista toiseen, kaikki täynnä. Matkavinkki: Varaa hotelli isoista kaupungeista etukäteen lähellä pyhiä.  

Lopulta päädyimme muslimialueella suoraan moskeijaa vastapäätä tököttävään hotelliin. Viisi kertaa päivässä, mukaan lukien joka aamu noin viiden aikaan heräsimme minareetista kaikuvaan korvatulppien läpi tunkeutuvaan ulinaan. Vedimme hiukan unta palloon, ja mietimme, että kylmä kolpakko saisi ehkä kropan hereille. Sitä ei kuitenkaan löytynyt hotellin menulta. Sen sijaan ovessa luki kissankokoisin kirjaimin, että jos hotelli löytää merkkejä alkoholinkäytöstä hotellissa, vieraat potkitaan ulos. 

Kävimme tutustumassa Mumbain turistialueeseen eli Colabaan. Kävimme kuuluisassa täpötäydessä Leopold Cafessa, jonne jokainen turisti päätyy ennemmin tai myöhemmin. Kyseinen kuppilahan oli ensimmäinen kohde Mumbain vuoden 2008 terrori-iskuista, ja siitä muistona oli edelleen luodinreikiä seinillä. 

Kävimme vetämässä tandoorirullat Mumbain suosituimmassa katukeittiömestassa (yllä), jonka suosio Lonely Planet -maininnan jälkeen on nostanut myös hinnat ravintolatasolle. Kolmen kuukauden jälkeen Intiassa kerjäläisiin ei kiinnitä enää sen kummemmin huomiota. Kaduilla näkyy jos jonkinlaista onnenonkijaa, joista monet ovat tarkoituksella vääntäneet raajansa luonnottomiin asentoihin. Olimme tekemässä koruostoksia, kun takanamme alkoi kahakka kauppiaan käydessä käsiksi meitä häiriköivään kerjäläisnaiseen, jolla oli vauva kainalossa. Olin jo valmiudessa karateiskuineni, kun tilanne oli ohi mamman paetessa vauva parkuen.

Next time: Seikkailuja slummissa!