Nullarborin yli

'Any man who would travel this country for pleasure would go to hell for a pastime', kirjoitti joku tyyppi Nullarborin autiomaasta 1890-luvulla. Vaikka nykypäivänä, päällystetyllä tiellä mukavasti kruisaillessa Nullarborin ylitys ei ole yhtä hullun hommaa kuin ennen vanhaan, on reissu edelleen yksi Australian eeppisimmistä road tripeistä.

Tietoisku: Nullarbor venyy South Australiasta Western Australiaan noin 1100 kilometrin verran.  Kyseessä on myös maailman suurin kalkkikivimöhkäle peittäen jopa 200 000 neliökilsaa.

Reissuun lähdettiin hyvin varustautuneina. Arvioimme, että 10 litran viinitonkan (joka maksoi muuten vain vaivaiset 17 euroa) voimalla selviämme kolme päivää, jonka kuluessa tämä valtava, suureksi osaksi puuton tasanko oli tarkoitus taittaa.

Edessä oli siis harvinaisen pitkä ja suora tie. Nullarborhan tulee latinankielisistä sanoista nullus ja arbor, eli ei puita. Puskaa, pölyä, hiekkaa senkin edestä. Ja entäs kärpäsiä? Noita surisevia paholaisia tunki jokaiseen ruumiinaukkoon, mutta erityisen mieltyneitä ne olivat silmiin.

Bensan hinta sai Rohanin niskavillat pystyyn, vaikka ei oltu täälläkään vielä lähelläkään Suomen hintoja...

Päivisin tukehduimme kuumuuteen, kun taas auringon laskettua sai kaivaa villatakkia kylmän tuulen päästessä puhaltamaan esteettä mereltä.

Autiolla tiellä tuli vastaan lähinnä kuolleita kenguruita, mutta myös jokunen elävä emu.

Nullarbor ei osoittautunut niin yksitoikkoisen tylsäksi, mitä odotimme. Rannikolla Nullarborin  vertikaaliset kalliot putoavat näyttävästi mereen. Talvisin tämä on oiva mesta bongata valaita. Yhtenä aamuna aamulenkillä viuhtoessani menemään törmäsiin jättimäisiin hiekkadyyneihin, jotka päättyivät mereen.

Ylittäessämme osavaltioiden rajaa Western Australiaan meiltä takavarikoitiin kaikki vihannekset ja hedelmät ja vielä säilytyslaatikotkin hedelmäkärpäsien leviämisen pelossa. Oli helpotus päästä takaisin sivistyksen pariin, vaikka punaista hiekkaa löytyi autosta vielä viikkojen päästä.

Osavaltioiden rajalla

Se siitä taipaleesta! Ajoihan sen kerran, sitä en tiedä ajaisinko toiste!

Coming up: Viimeiset Nullarborin hiekat pestään Esperancen paratiisirantojen kirkkaissa vesissä!

Pelikaaneja, merileijonia ja meren herkkuja Eyren niemimaalla

Kuten nopeimmat jo päättelivät, Eyren niemimaa on kuuluisa meren herkuistaan ja merileijonista, mutta myös valaista. Valaita varten olimme väärään aikaan vuodesta liikkeellä, mutta merijellonat onneksi pulikoivat täällä läpi vuoden.

Venus Bay

Matkan varrella pysähdyimme ihmettelemään isoja kivimöhkäleitä, Murphy's Haystacks. Tarpeeksi kaukaa katsottuna möhkäleet ovat jonkun mielestä joskus muistuttaneet heinäkasoja, ja siitä nimi.

Kiviäkin kiinnostaa, joten matka jatkui Baird Bayhin, jossa pääsimme taas nukahtamaan aaltojen liplatukseen. Pelikaanit, nuo pikkulinnut, joiden siipien väli voi helposti olla 2,5 metriä, liittyivät seuraamme ihailemaan auringonlaskua.

Baird Bayssä järjestetään uintiretkiä merileijonanpentujen kanssa. Emme päässeet mukaan, kun emme olleet buukanneet etukäteen, ja meillä oli tiukka aikataulu. Jyrkänteeltä pääsimme sentään vakoilemaan, kun jellonat, joita laskimme olevan yli 50, lekottelivat auringossa.

Otimme toki myös omat hetkemme auringossa Baird Bayn kirkkaissa vesissä.

Odotimme innolla Cedunaa, Australian osteripääkaupunkia, joka on myös viimeinen asutusalue ennen pahamaineista Nullarborin aavikkoa. Ceduna osoittautui pikku kyläpahaseksi, ja lievästi ilmaistuna ylimainostettu osteribaari neliömetrin kokoiseksi kojuksi. Nou hätä, paikallisessa rantaravintolassa pääsimme tankkaamaan ostereilla ja muilla meren herkuilla ennen edessä odottavaa pitkää ja puuduttavaa ajomatkaa.

Se siitä, ensi kerralla palataan linjoille äärimmäisissä olosuhteissa... 

PS. The world's your oyster!

South Australia pikakelauksella

Homman nimihän on se, että meikäläinen on Aussilassa turistiviisumilla liikenteessä, jonka saa vain kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan. Se meinaa sitä, että joka kolmas kuukausi täytyy tehdä visiitti ulkomaille hankkimaan uusi viisumi. Bongasimme itsellemme halvat (vaivaiset 200$ per nuppi) lennot Balille ja takaisin, mutta niitä varten meidän täytyi hinata itsemme toiselle puolelle Australiaa, Perthiin, ja nopeasti. Melbourne - Perth -väli piti taittaa vain kahdessa viikossa, ja siksi suuri osa South Australiasta jäi näkemättä. 

Ei kovin vehreää seutua.

Yksi yö vietettiin Mount Remarkable -kansallispuistossa, joka ei meistä kyllä ollut kovinkaan remarkable. Mieleen jäi vessassa vaaniva iso karvainen hämähäkki. Aamulla kenguruja loikki siellä sun täällä, ja goanna innostui lipomaan Rohanin varpaita.

Matka jatkui kohti Eyren niemimaata. Pari isoa juttua tuli taas vastaan, epäilemättä näitä tullaan näkemään vielä paljon tällä reissulla...

Point Lowlyssa yövyimme merimaisemissa ja todistimme hulppean auringonlaskun delfiinien hyppiessä kaukana horisontissa. Näiden hetkien takia täällä reissussa ollaan!

Kimban pikkukylässä ei juuri ollut muuta kuin tämä kyltti:

Halfway across Australia! Meidän reissu sen sijaan ei ole puolivälissä vielä piiiiitkään aikaan!

Coming up: Eyren niemimaa on kuuluista paitsi meren herkuistaan, myös merileijonista!

Dream as if you'll live forever. Live as if you'll die today. -James Dean