Fiiliksiä ja havaintoja Intiasta
Tein jostain päin Pohjois-Intiaa yllätyspuhelun rakkaalle äitimuorilleni, joka tietysti heti hädissään oletti, että nyt on tapahtunut jotain kamalaa. Kun vihdoin sain vakuutettua, että kaikki on kondiksessa ja soittelin vain kuulumisia, äippä manaili, ilmeisesti blogin perusteella, että mitä helkuttia me siellä Intiassa oikein tehdään, onko siellä edes kivaa?
Kenties blogissa on tullut liikaa mässäiltyä Intian kurjuudella ja köyhyydellä, mikä länsimaalaista, tiettyyn elintasoon tottunutta pumpulissa kasvanutta linnunpoikasta tietysti ensimmäisenä hirvittää. Mutta sitähän Intiaan nimenomaan lähdettiin näkemään! Vatsataudit ja muut koettelemukset eivät saaneet meitä katumaan matkakohdetta, vaan kaikkeen tähän oltiin henkisesti valmistauduttu, sillä se kuuluu asiaan Intiassa, jossa jokainen päivä on seikkailu. Intian värikkyyttä, korviahuumaavaa liikenteen ja ihmisten melua, ruoan, dieselin, jätösten ja suitsukkeiden hajuja, väenpaljoutta ja intensiivistä elämää ei voi sanoin kuvailla, vaan se on itse koettava.
Intiassa 37% ihmisillä ei ole edes 30 senttiä päivässä elämiseen, ja sitä ei naamasta näe, vaan päinvastoin. Vaikuttaa siltä, että mitä suuremmassa materian ja niin kutsutun hyvinvoinnin yltäkylläisyydessä eletään, sitä enemmän murjotetaan. Niinhän ne tutkimuksetkin osoittavat, onnellisuus ei riipu olosuhteista vaan asenteesta.
Intia on ristiriitojen ja vastakohtien maa. Naiset kauniit sarit päällä kaivavat ojaa polvia myöten mudassa. Kameleita paimentava rääsyihin pukeutunut turbaanipää puhuu uutuuttaan kiiltävään Nokiaan. Palatsien ulkopuolella jengi käy tarpeillaan tien varressa. Hienossa ravintolassa istuimme muovisilla puutarhatuoleilla. Maailmanluokan IT-keskuksia nousee Intiaan samaan aikaan kun maassa valmistetaan edelleen samaa pyörämallia kuin sata vuotta sitten, koska se on ainoa, joka heille on opetettu valmistamaan. Intialaiset rakentavat ydinaseita ja samalla eivät osaa edes valmistaa tulitikkuja. Uskonto on voimakkaasti sidoksissa jokapäiväiseen elämään, mutta sen eettisille ohjeille ei anneta painoarvoa, mikä näkyy esimerkiksi turistien häikäilemättömässä huiputtamisessa. Intiassa ei ole mitään järkeä, ja sitä on turha yrittää ymmärtää.
Next time: Parhaat ja pahimmat muistot ja mestat sekä matkavinkit!
Labels: intia, matkablogi, matkapäiväkirja, matkustaminen
0 Comments:
Post a Comment
Subscribe to Post Comments [Atom]
<< Home