Nullarborin yli

'Any man who would travel this country for pleasure would go to hell for a pastime', kirjoitti joku tyyppi Nullarborin autiomaasta 1890-luvulla. Vaikka nykypäivänä, päällystetyllä tiellä mukavasti kruisaillessa Nullarborin ylitys ei ole yhtä hullun hommaa kuin ennen vanhaan, on reissu edelleen yksi Australian eeppisimmistä road tripeistä.

Tietoisku: Nullarbor venyy South Australiasta Western Australiaan noin 1100 kilometrin verran.  Kyseessä on myös maailman suurin kalkkikivimöhkäle peittäen jopa 200 000 neliökilsaa.

Reissuun lähdettiin hyvin varustautuneina. Arvioimme, että 10 litran viinitonkan (joka maksoi muuten vain vaivaiset 17 euroa) voimalla selviämme kolme päivää, jonka kuluessa tämä valtava, suureksi osaksi puuton tasanko oli tarkoitus taittaa.

Edessä oli siis harvinaisen pitkä ja suora tie. Nullarborhan tulee latinankielisistä sanoista nullus ja arbor, eli ei puita. Puskaa, pölyä, hiekkaa senkin edestä. Ja entäs kärpäsiä? Noita surisevia paholaisia tunki jokaiseen ruumiinaukkoon, mutta erityisen mieltyneitä ne olivat silmiin.

Bensan hinta sai Rohanin niskavillat pystyyn, vaikka ei oltu täälläkään vielä lähelläkään Suomen hintoja...

Päivisin tukehduimme kuumuuteen, kun taas auringon laskettua sai kaivaa villatakkia kylmän tuulen päästessä puhaltamaan esteettä mereltä.

Autiolla tiellä tuli vastaan lähinnä kuolleita kenguruita, mutta myös jokunen elävä emu.

Nullarbor ei osoittautunut niin yksitoikkoisen tylsäksi, mitä odotimme. Rannikolla Nullarborin  vertikaaliset kalliot putoavat näyttävästi mereen. Talvisin tämä on oiva mesta bongata valaita. Yhtenä aamuna aamulenkillä viuhtoessani menemään törmäsiin jättimäisiin hiekkadyyneihin, jotka päättyivät mereen.

Ylittäessämme osavaltioiden rajaa Western Australiaan meiltä takavarikoitiin kaikki vihannekset ja hedelmät ja vielä säilytyslaatikotkin hedelmäkärpäsien leviämisen pelossa. Oli helpotus päästä takaisin sivistyksen pariin, vaikka punaista hiekkaa löytyi autosta vielä viikkojen päästä.

Osavaltioiden rajalla

Se siitä taipaleesta! Ajoihan sen kerran, sitä en tiedä ajaisinko toiste!

Coming up: Viimeiset Nullarborin hiekat pestään Esperancen paratiisirantojen kirkkaissa vesissä!

Pelikaaneja, merileijonia ja meren herkkuja Eyren niemimaalla

Kuten nopeimmat jo päättelivät, Eyren niemimaa on kuuluisa meren herkuistaan ja merileijonista, mutta myös valaista. Valaita varten olimme väärään aikaan vuodesta liikkeellä, mutta merijellonat onneksi pulikoivat täällä läpi vuoden.

Venus Bay

Matkan varrella pysähdyimme ihmettelemään isoja kivimöhkäleitä, Murphy's Haystacks. Tarpeeksi kaukaa katsottuna möhkäleet ovat jonkun mielestä joskus muistuttaneet heinäkasoja, ja siitä nimi.

Kiviäkin kiinnostaa, joten matka jatkui Baird Bayhin, jossa pääsimme taas nukahtamaan aaltojen liplatukseen. Pelikaanit, nuo pikkulinnut, joiden siipien väli voi helposti olla 2,5 metriä, liittyivät seuraamme ihailemaan auringonlaskua.

Baird Bayssä järjestetään uintiretkiä merileijonanpentujen kanssa. Emme päässeet mukaan, kun emme olleet buukanneet etukäteen, ja meillä oli tiukka aikataulu. Jyrkänteeltä pääsimme sentään vakoilemaan, kun jellonat, joita laskimme olevan yli 50, lekottelivat auringossa.

Otimme toki myös omat hetkemme auringossa Baird Bayn kirkkaissa vesissä.

Odotimme innolla Cedunaa, Australian osteripääkaupunkia, joka on myös viimeinen asutusalue ennen pahamaineista Nullarborin aavikkoa. Ceduna osoittautui pikku kyläpahaseksi, ja lievästi ilmaistuna ylimainostettu osteribaari neliömetrin kokoiseksi kojuksi. Nou hätä, paikallisessa rantaravintolassa pääsimme tankkaamaan ostereilla ja muilla meren herkuilla ennen edessä odottavaa pitkää ja puuduttavaa ajomatkaa.

Se siitä, ensi kerralla palataan linjoille äärimmäisissä olosuhteissa... 

PS. The world's your oyster!

South Australia pikakelauksella

Homman nimihän on se, että meikäläinen on Aussilassa turistiviisumilla liikenteessä, jonka saa vain kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan. Se meinaa sitä, että joka kolmas kuukausi täytyy tehdä visiitti ulkomaille hankkimaan uusi viisumi. Bongasimme itsellemme halvat (vaivaiset 200$ per nuppi) lennot Balille ja takaisin, mutta niitä varten meidän täytyi hinata itsemme toiselle puolelle Australiaa, Perthiin, ja nopeasti. Melbourne - Perth -väli piti taittaa vain kahdessa viikossa, ja siksi suuri osa South Australiasta jäi näkemättä. 

Ei kovin vehreää seutua.

Yksi yö vietettiin Mount Remarkable -kansallispuistossa, joka ei meistä kyllä ollut kovinkaan remarkable. Mieleen jäi vessassa vaaniva iso karvainen hämähäkki. Aamulla kenguruja loikki siellä sun täällä, ja goanna innostui lipomaan Rohanin varpaita.

Matka jatkui kohti Eyren niemimaata. Pari isoa juttua tuli taas vastaan, epäilemättä näitä tullaan näkemään vielä paljon tällä reissulla...

Point Lowlyssa yövyimme merimaisemissa ja todistimme hulppean auringonlaskun delfiinien hyppiessä kaukana horisontissa. Näiden hetkien takia täällä reissussa ollaan!

Kimban pikkukylässä ei juuri ollut muuta kuin tämä kyltti:

Halfway across Australia! Meidän reissu sen sijaan ei ole puolivälissä vielä piiiiitkään aikaan!

Coming up: Eyren niemimaa on kuuluista paitsi meren herkuistaan, myös merileijonista!

Dream as if you'll live forever. Live as if you'll die today. -James Dean

Let's Go Get Lost!

Eeppinen 25 000 kilometrin Australian ympärimatka starttasi härdellin ja kiireen saattelemana. Ruokavarastot täydennettiin vanhassa Ballaratin kultakaivoskaupungissa. Ekan päivän saldoksi saatiin lopulta 600 km, ja päädyimme Victorian ja South Australian rajalle Little Desert -kansallispuistoon. Autosta näimme yhden uskomattomimmista auringonlaskuista ikinä. Taivas vaihtoi väriä tulipunaisesta pinkkiin, ja auringon laskettua näytti kuin horisontti olisi ollut liekeissä. Kamera oli tietysti ulottumattomissa.

Little Desert ei osoittautunut nimensä mukaiseksi aavikoksi. Opossumeja, noita maailman suloisimpia  tuholaisia, vilisti siellä täällä. Miljoonat pienet höttiäiset häiritsivät ruoanlaittoa, ja vetäydyimme nopeasti sisätiloihin. Lämpötila ei laskenut koko yönä kolmestakympistä, ja autossa oli lievästi sanottuna hikiset oltavat. Avasimme epätoivoisina ovet, mikä ei pudottanut lämpötilaa, mutta toi ötökät kylään. Meikäläinen säikkyi jokaista aavikon eläinten ääntä, vaikka ei täällä mitään kengurua suurempaa taida liikkua. Aamulla törmättiin goannaan:

Reissu sai siis painajaismaisen startin. Ensimmäisestä yöstä rakkaassa vanhassa pakussa oli nostalgia kaukana. Tästä ei lannistuta! Epäilemättä huippureissu muodostumassa joka tapauksessa, jos vuoden 2010 reissua on uskominen... Siispä pikku teaserina, video vuoden 2010 road tripistä Sydney - Cape Tribulation - Red Centre - Melbourne. (Video on kahdessa osassa, koska Blogger ei suostunut lataamaan koko videota.)

Part 1:

Part 2:

Coming up: Adelaide ja viininmaistelua Barossa Valleyssa!


Not all those who wander are lost. - J.R. Tolkien

Meidän koti

Notkuimme Mellussa suunnitellun parin viikon sijaan kokonaisen kuukauden. Siivosimme ja käytimme tulevan asuntomme ja kulkupelimme, rakkaan Pakumme huollossa. Ihmettelimme, kun ilmastointi haisi pahalle. Arvoitus ratkesi, kun Rohan löysi autosta koripallonkokoisen hiirenpesän. Ja siinäkö sitä pitäisi bunkata seuraavat 5 kuukautta?!?! Hiiristä päästiin eroon, ja täten, saanko esitellä, meidän koti, 'The Van' eli näin suomalaisittain 'Paku':

Halusin maalata siihen kukkia ja sateenkaaria uskottavuuden lisäämiseksi, mutta mies ei antanut lupaa. Toisaalta, tätä kukaan ei arvaa reppureissaajien campervaniksi. Täällä Ausseissa kun on sellaisia hassuja lakeja, että omassa autossaan nukkumisesta saa herkästi sakot. 

Tv-huone

Makuuhuone

Keittiö

Kylpyhuone

Takapihana koko Australia! Nyt kun välttämättömistä esittelyistä on päästy, voidaan pikkuhiljaa mennä asiaan ja aloittaa eeppinen 25 000 kilometrin Australian ympärimatka! Lisäjännitystähän hommaan tuo se, että tällä kertaa, Learner's Permit hanskassa, myös tämän tytön on tarkoitus hypätä rattiin. NO PANIC, siellä Suomessa tuskin on tarvetta pysyä poissa teiltä!

Coming up: Tien päällä day 1!

Back to Melbourne via the Great Ocean Road

The next day we visited Rohan's sister in Warrnambool. Warrnambool is a lovely small town on the water. It is situated on the south-west coast of Victoria, near the western end of the Great Ocean Road. It is known for whale watching from June to September. Southern Right whales swim only a hundred meters from the beach. You can also see seals and dolphins. We went for a walk to see the beautiful coastline.

We drove through the Great Ocean Road quite quickly and didn't stop to see everything this time. The road was as winding as I remembered. The first stop was the Bay of Islands that really takes your breath away. Pictures don't really do justice, and that is why I have a video for you people (below)!

Loch Ard Gorge is my favourite place on the Great Ocean Road. It was named after one of the most infamous shipwrecks in the area. 52 people were killed and only two miraculously survived. Tom was washed into the Loch Ard Gorge and saved Eva, who couldn't swim. The story is tragic but really fascinating.

The 12 Apostles was as packed with tourists as usual. 

The Great Ocean Road is one of the things you shouldn't miss when you travel to Melbourne. But one or two days on the road is not enough. I've been there twice now but still there are places that I haven't seen and would like to go back to. Rainforests, beaches, holiday towns, wildlife, not to mention the stunning coastline. 

The same day we were back in Melbourne. After two months on the road it felt really strange to be home, although I did enjoy the relative warmth of my apartment. Melbourne was getting ready for winter and I had to start preparing for leaving Australia, my second home.

Anna in Wonderland - The Grampians part II

We spent two days in the Grampians. Spectacular cliffs, weird rock formations, lots of wildlife, waterfalls, lakes, forests, beautiful walks...

The second day we did the Wonderland walk around the Pinnacle lookout (below). The walk was long, around 10 km but the views over Halls Gap were absolutely breathtaking!

It was sunny but the weather was really chilly so I had to borrow Rohan's clothes to stay warm. After all, I had only packed tiny clothes for the tropical weather of Queensland! The next night I was shivering from cold the whole night despite wearing 5 LAYERS of clothes!

The morning before we left we saw a pack of kangaroos and emus by a lake. One of the kangaroos had a baby joey in her pouch.

Katso kenguru loikkii... Did you know that kangaroos use their tails as an extra leg? And they can't move backwards!

The Grampians were impressive and I could have spent more time there, at least if I had had some warm clothes with me. But it was time to move on, back to Melbourne via the Great Ocean Road!

One Action-Packed Night in Adelaide

We arrived in Adelaide late in the evening and tried to find a good spot to camp for the night, where the van would be left unnoticed. Finally we drove to a rich suburb with nice houses by the beach and parked  the van next to the beach.

At night we woke up to strange noises outside. Finally we went outside to take look what is going on. There was a girl lying on the ground next to her car. She was unconscious and silently weeping. We couldn't wake her up. In the end we had to call an ambulance. We found some pills she had taken in her pocket. The paramedics called the police. The police wanted statements from us. We said we just got there, because it's not allowed to sleep in your car. Obviously they didn't believe us, but they let us stay.

In the morning we took a walk along the beach and saw some nice houses where I wouldn't mind living in. It was a quiet Saturday morning.

Back in Melbourne people often mock Adelaide. But I have to say, I really liked the capital of South Australia. Perhaps spending a month in the middle of nowhere had something to do with it. It was nice to be back among civilization for a change. 

Adelaide is the fifth biggest city in Australia. Still, it is about twice as big as Helsinki. It is known as the wine capital of Australia. We did a short walk around the city centre and visited the Central Market, which was really nice.

In the afternoon we climbed Mt Lofty. It was a really nice place with waterfalls and all the trees in autumn colours. The climb was hard, even though we didn't go all the way up. From the lookout you get nice views of the surrounding Adelaide Hills. But when we got there, it was too foggy. Later we drove up to the top to take a photo of Adelaide at night.

Next we started heading towards the Grampians....