Viinihifistelyä Barossa Valleyssä

Melbournessa jengillä on syystä tai toisesta tapana mollata Adelaidea, mutta se on kyllä todellisuudessa oikein nasta kaupunki. Jännitystä ei tällä kertaa (onneksi) riittänyt yhtä paljon kuin viime kerralla pari vuotta sitten. Saavuttuamme Adelaideen ajoimme suoraan rantsuun ihailemaan auringonlaskua, ja seuraavan päivän viininmaistelukierrokseen valmistauduttiin maistelemalla hieman viiniä.

Aamu valkeni kunnon monsuunisateessa, ja meinasimme kaiken lisäksi myöhästyä aamuruuhkassa Groovy Grape Getaways -bussista. Pääsimme kyytiin, kuski käänsi popit kaakkoon ja kurvasi minibussin kohti Barossa Valleyta. Läheisen Clare Valleyn viinikellarithan tuli koluttua jo pari vuotta sitten. 

Matkalla pysähdyimme aamupalalle maailman suurimmalle keinuhevoselle (australialaisilla näyttää olevan jokin perversio rakentaa maailman isoimpia milloin mitäkin). Sen jälkeen kuski pysäytti auton vielä Whispering Wall -padon luona, jolla on ilmeisesti jotakin historiallista merkitystä. Tässä vaiheessa meistä kärsimättömimmät ja janoisimmat alkoivat kuitenkin jo kaipaamaan kielenkostuketta ja utelemaan, olikohan reissun tarkoitus kenties maistella viinejä...

Ensimmäisenä pysähdyimme siis Jacob's Creekissä, joka on varmaan monille tuttu myös siellä koti-Suomessa. Tietoisku: Kyseisiä viinejä muuten juodaan yli kaksi miljoonaa lasia päivässä ympäri maailmaa. Jacob's Creek ei enää ole joki, vaan kuivunut aikapäiviä sitten. 

Siellä nämä tonkkaviiniin eli gooniin tottuneet varsinaiset viiniasiantuntijat pyörittelivät, haistelivat, maistelivat ja kurlasivat oikeaoppisesti hienostellen eri viinejä. Kulmikas? Pöyhkeä? Nahkainen? Viinihän on aina joko hyvää tai juotavaa. Ja mitään muuta itse en niissä maista kuin rypäleet, ja joskus tynnyrin. Ja se, joka toisin väittää, teeskentelee. Kertoisivat jotain oikeasti hyödyllisiä tietoja, kuten minkälaisen hiprakan taikka darran mistäkin viinistä saa. Vaikka Barossa Valleyn kuuluisat shirazit toki meillekin maistuivat, hinta-laatusuhteelta ei ole goonin voittanutta!

Jollekin muullekin maistuu pussiviini, näyttää ihan meidän takapihalta! Respect.

Richmond Grove -tilalla, joka muuten todellisuudessa valmistaa kaikki Jacob's Creekin punkut, pääsimme myös seuraamaan valmistusprosessia.

Siinä se jumalten nektari vaahtoaa...

Viimeisenä mutta ei varmasti vähäisimpänä vierailimme Steppensfield -tilalla, jossa pääsimme maistamaan vintage-portviinejä. Sata vuotta vanhaa portviiniä, joka olisi maksanut vain pari tonnia pullo, saimme vain haistaa. Maistamisoikeuden sai ostaa 35 dollarilla, mutta tässä vaiheessa  iltapäivää päättelimme, että makunystyrät eivät olisi parhaimmillaan arvostamaan kyseistä viiniä (lisättäköön, että samalla hinnalla saa  yli kymmenen litraa goonia). Pienessä nousussa oleva brittiläisjamppa sen sijaan teki sijoituksen, ja kulautti kerralla kurkusta alas viinin, joka oli odottanut tynnyrissä sata vuotta sitä hetkeä.

Illalla maisteltiin mukaan lähtenyttä tokay-pulloa ja thaikkumättöä. Sen verran oli viiniä tullut maisteltua päivän mittaan, että auto jäi halliin, ja nukuimme parkkihallissa. 

Ennen lähtöä Adelaidesta apteekissa tapahtui kunnon random-kohtaaminen, kun törmäsimme vanhoihin tuttavuuksiin vuoden 2009 Vietnamin reissulta. Maailma ON pieni.

- En Vino Veritas.

One Action-Packed Night in Adelaide

We arrived in Adelaide late in the evening and tried to find a good spot to camp for the night, where the van would be left unnoticed. Finally we drove to a rich suburb with nice houses by the beach and parked  the van next to the beach.

At night we woke up to strange noises outside. Finally we went outside to take look what is going on. There was a girl lying on the ground next to her car. She was unconscious and silently weeping. We couldn't wake her up. In the end we had to call an ambulance. We found some pills she had taken in her pocket. The paramedics called the police. The police wanted statements from us. We said we just got there, because it's not allowed to sleep in your car. Obviously they didn't believe us, but they let us stay.

In the morning we took a walk along the beach and saw some nice houses where I wouldn't mind living in. It was a quiet Saturday morning.

Back in Melbourne people often mock Adelaide. But I have to say, I really liked the capital of South Australia. Perhaps spending a month in the middle of nowhere had something to do with it. It was nice to be back among civilization for a change. 

Adelaide is the fifth biggest city in Australia. Still, it is about twice as big as Helsinki. It is known as the wine capital of Australia. We did a short walk around the city centre and visited the Central Market, which was really nice.

In the afternoon we climbed Mt Lofty. It was a really nice place with waterfalls and all the trees in autumn colours. The climb was hard, even though we didn't go all the way up. From the lookout you get nice views of the surrounding Adelaide Hills. But when we got there, it was too foggy. Later we drove up to the top to take a photo of Adelaide at night.

Next we started heading towards the Grampians....

Wine Tasting in Clare Valley

Before arriving in Adelaide, we stopped in Clare Valley for some wine tasting and a bike ride.

The Clare Valley is one of Australia's oldest wine regions, with more than 40 wineries and vineyards. We only visited one this time. It was a jesuit-owned winery called Sevenhill, and it was the oldest one in the area. Very picturesque and charming place.

We hired some bikes and went for a 40 km bike ride. After spending 3 months just sitting in a car, some exercise felt good. 

It was a really nice day, beautiful place and all the trees in autumn colours.