Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Viinihifistelyä Barossa Valleyssä

Sunday, April 29, 2012

Viinihifistelyä Barossa Valleyssä

Melbournessa jengillä on syystä tai toisesta tapana mollata Adelaidea, mutta se on kyllä todellisuudessa oikein nasta kaupunki. Jännitystä ei tällä kertaa (onneksi) riittänyt yhtä paljon kuin viime kerralla pari vuotta sitten. Saavuttuamme Adelaideen ajoimme suoraan rantsuun ihailemaan auringonlaskua, ja seuraavan päivän viininmaistelukierrokseen valmistauduttiin maistelemalla hieman viiniä.


Aamu valkeni kunnon monsuunisateessa, ja meinasimme kaiken lisäksi myöhästyä aamuruuhkassa Groovy Grape Getaways -bussista. Pääsimme kyytiin, kuski käänsi popit kaakkoon ja kurvasi minibussin kohti Barossa Valleyta. Läheisen Clare Valleyn viinikellarithan tuli koluttua jo pari vuotta sitten. 


Matkalla pysähdyimme aamupalalle maailman suurimmalle keinuhevoselle (australialaisilla näyttää olevan jokin perversio rakentaa maailman isoimpia milloin mitäkin). Sen jälkeen kuski pysäytti auton vielä Whispering Wall -padon luona, jolla on ilmeisesti jotakin historiallista merkitystä. Tässä vaiheessa meistä kärsimättömimmät ja janoisimmat alkoivat kuitenkin jo kaipaamaan kielenkostuketta ja utelemaan, olikohan reissun tarkoitus kenties maistella viinejä...


Ensimmäisenä pysähdyimme siis Jacob's Creekissä, joka on varmaan monille tuttu myös siellä koti-Suomessa. Tietoisku: Kyseisiä viinejä muuten juodaan yli kaksi miljoonaa lasia päivässä ympäri maailmaa. Jacob's Creek ei enää ole joki, vaan kuivunut aikapäiviä sitten. 


Siellä nämä tonkkaviiniin eli gooniin tottuneet varsinaiset viiniasiantuntijat pyörittelivät, haistelivat, maistelivat ja kurlasivat oikeaoppisesti hienostellen eri viinejä. Kulmikas? Pöyhkeä? Nahkainen? Viinihän on aina joko hyvää tai juotavaa. Ja mitään muuta itse en niissä maista kuin rypäleet, ja joskus tynnyrin. Ja se, joka toisin väittää, teeskentelee. Kertoisivat jotain oikeasti hyödyllisiä tietoja, kuten minkälaisen hiprakan taikka darran mistäkin viinistä saa. Vaikka Barossa Valleyn kuuluisat shirazit toki meillekin maistuivat, hinta-laatusuhteelta ei ole goonin voittanutta!

Jollekin muullekin maistuu pussiviini, näyttää ihan meidän takapihalta! Respect.

Richmond Grove -tilalla, joka muuten todellisuudessa valmistaa kaikki Jacob's Creekin punkut, pääsimme myös seuraamaan valmistusprosessia.

Siinä se jumalten nektari vaahtoaa...


Viimeisenä mutta ei varmasti vähäisimpänä vierailimme Steppensfield -tilalla, jossa pääsimme maistamaan vintage-portviinejä. Sata vuotta vanhaa portviiniä, joka olisi maksanut vain pari tonnia pullo, saimme vain haistaa. Maistamisoikeuden sai ostaa 35 dollarilla, mutta tässä vaiheessa  iltapäivää päättelimme, että makunystyrät eivät olisi parhaimmillaan arvostamaan kyseistä viiniä (lisättäköön, että samalla hinnalla saa  yli kymmenen litraa goonia). Pienessä nousussa oleva brittiläisjamppa sen sijaan teki sijoituksen, ja kulautti kerralla kurkusta alas viinin, joka oli odottanut tynnyrissä sata vuotta sitä hetkeä.


Illalla maisteltiin mukaan lähtenyttä tokay-pulloa ja thaikkumättöä. Sen verran oli viiniä tullut maisteltua päivän mittaan, että auto jäi halliin, ja nukuimme parkkihallissa. 


Ennen lähtöä Adelaidesta apteekissa tapahtui kunnon random-kohtaaminen, kun törmäsimme vanhoihin tuttavuuksiin vuoden 2009 Vietnamin reissulta. Maailma ON pieni.

- En Vino Veritas.

Labels: , , , , , , , ,

1 Comments:

Blogger sandr-A-licious said...

"kertoisivat jotain hyödyllistä tietoa kuten..." hahahaaaaa :D

asiaa!

Härrygyyd.. onpas goonipitoinen puu! Lieneeköhän toi backpackerien asuttama talo ;)

May 5, 2012 at 4:01 PM  

Post a Comment

Subscribe to Post Comments [Atom]

<< Home