Kultainen Temppeli Amritsarissa

Pathankotin juna-asemalla ei länkkäreitä näkynyt. Vihreätukkainen, pitkäpartainen kerjäläinen oranssissa kaavussa tuli vaahtoamaan Rohanille ilmeisesti jotain tärkeää. Matkustimme taas pykälää alemmassa luokassa. Lippuja ei ikinä kysynyt kukaan, ja vaunussa oli ainakin kaksi kertaa niin paljon porukkaa kuin piti. Siinä sitä oltiin kuin sillit suolassa, isot miehetkin sulassa sovussa sylikkäin. Junan saavuttua Amritsariin Rohanin toinen kenkä oli hukassa. Koko vaunu taskulamppujen kanssa hädissään metsästi sandaalia, jota ei löytynyt. Tarjoutuipa joku antamaan omat kenkänsä Rohanille. Hyppäsimme pois junasta, ja hetken päästä muutama ukkeli juoksi perään, tossu löytyi sittenkin, ja kaikki innoissaan paiskasivat Rohanin kättä. 

Kukkakauppias Amritsarissa.

Amritsar on sikhien eli erinäköisten tötteröpäiden kaupunki. Erikoista jengiä, kantavat aina mukanansa miekkaa, ja kaikilla on sama sukunimi Singh. Kaikilla intialaisilla on hius- ja muu karvafetissi (muhkeat viikset ovat suuri ylpeydenaihe), mutta sikheillä homma on kyllä lähtenyt lapasista. He eivät ikinä elämänsä aikana leikkaa tukkaansa, vaan käärivät sen turbaaniin, ja tekevät hassuja kampauksia pitkille parroilleen. Oma suosikkini oli ehkä kaksi lettiä, jotka oli isketty korvien taakse.

Luojan kiitos meillä oli rauhallinen hotelli, sillä katujen turvalliset desibelirajat reilusti ylittävä mekkala alkoi pikkuhiljaa pistää niin sanotusti ponnarin tiukalle. Olen kiintynyt tärykalvoihini, enkä enää poistunut hotellihuoneesta ilman korvatulppia. Intialaiset kun ajavat toinen käsi äänitorvella, jota huudatetaan automaattisesti sekunnin välein. Joulukuusia muistuttavien rekkojen takana lukee koristeellisin kirjaimin: 'Horn please'.

Hotelli järjesti meille taksikuskin, joka ajelutti meitä yhden illan. Kävimme Pakistanin rajalla katsomassa rajaseremonioita, jossa intialaiset ja pakistanilaiset sotilaat kilpailivat kumpi pystyy huutamaan yhtäjaksoisesti kauemmin vetämättä henkeä, sekä kumpi potkaisee korkeammalle. En tiedä, onko seremonian tarkoitus säikytellä toista osapuolta, mutta me saimme ainakin hyvät naurut. Intialainen yleisö tanssi ja huusi voitonhuutoja.

Täältä kävimme Matan labyrinttimaisessa luolatemppelissä, josta jatkoimme Kultaiseen Temppeliin, sikhien pyhimpään paikkaan, joka on myös rankattu yhdeksi upeimmista rakennuksista maailmassa. Kaiken maailman monumentit ja temppelit alkoivat pikkuhiljaa kyllästyttää, mutta tämä oli valoineen ja altaineen ehkä vaikuttavampi kuin Taj.

Sisäänpääsy temppeliin on sikhien yhdenvertaisuuden periaatteen mukaan ilmainen, kengätkin jätettiin säilöön ilmaiseksi. Harvinaista Intiassa eli rahastuksen maassa, jossa turisteja varten löytyy aina oma, joskus jopa satakertainen hintansa.

Temppelissä jaetaan ilmaista safkaa joka päivä samanaikaisesti jopa yli 80,000 ihmiselle kaikille kerjäläisistä länkkäreihin, vastalauseena Intian kastijärjestelmälle. Voi olla vähän tiskaamista!

Oltiin Amritsarissa myös Diwali-festivaalin ajan, joka on ilmeisesti vähän niin kuin näiden joulu. Mutta siitä lisää ensi kerralla!