Vippikohtelua Dussehra -festareilla Kotan kaupungissa

Delhin kolme kilometriä korkean saastepilven jälkeen oli maisemanvaihdos oli paikallaan, joten hengitystiet tukossa saavuimme Dussehra-festivaalia varten 700 000 ihmisen asuttamaan Kotaan (eli pikkukaupunki intialaisissa mittasuhteissa). Ilma ei kuitenkaan ollut paljon parempi, eikä kaaos maanteillä sen pienempi. Hotellin löytäminen oli haasteellista, sillä kukaan ei ymmärtänyt saati edes lukenut lontoota. Yhtään länkkäriä ei näkynyt. Kaduilla tuoksui suitsukkeiden, curryn, pakokaasujen ja lehmänsonnan hurmaava yhdistelmä satunnaisen ureanhajun vivahteella, ja äänitorvet soi. 

Festariaamuna kävimme tutustumassa ympäristöön. Ihmiset joka puolelta kääntyivät kuikuilemaan meitä kuin avaruusolentoja. Mangomehun ostamisprosessia oli avustamassa kymmenkunta uteliasta naamaa. Lapset varsinkin innoissaan vilkuttivat, kättelivät ja juttelivat. 

Kameran nähdessään nämä pikkutytöt juoksivat kiljuen tien toiselta puolelta ympärille hyppimään, ja fiilis oli kuin Justin Bieberillä. Pari söpöä pikkupoikaa seurasi meitä hotellille asti. 

Iltapäivällä kaikki kaupungin turistit, joita oli vain vajaa parisenkymmentä, oli kutsuttu itse maharadjan palatsiin festivaalin aloitusseremoniaan, jossa kaupungin tärkeimmät henkilöt kokoontuivat. Oli aika etuoikeutettu mutta ulkopuolinen fiilis keskellä kymmeniä turbaanipäitä. Itse maharadjan saapuessa paikalle tv-kamerat ja toimittajat parveilivat paikalla. Ja koko hommaa vartioi tietysti kymmeniä vartijoita.

Alkajaisiksi meille oli järjestetty tanssiesityksiä, joissa tytöiksi pukeutuneet pikkupojat esittivät osia hindutarinoista, joihin festivaali pohjautuu. Naiset eivät siis Intiassa yleensä esiinny. Näytti muuten pari näistäkin ladyboysta varsin feminiinisiltä. Lopuksi he houkuttelivat meitä turisteja mukaansa joraamaan. Yritin ensin (turhaan) kohteliaasti kieltäytyä, mutta eihän sitä joka päivä keikuteta lantiota ladyboyden kanssa! 

Limutarjoilun jälkeen meidät vietiin itse festivaalialueelle. Palatsin ulkopuolella festivaalikulkueet pommeineen olivat alkaneet. Meteli oli korviahuumaava ja tungos sanoinkuvaamaton satojen tuhansien ihmisten tungeksiessa paikalle, mutta vartijat aurasivat meille tietä. Festivaalialueella tökötti kolme jättimäistä patsasta, joiden polttamiseen festivaali huipentuu. Dussehraa juhlitaan siis hyvän voittona pahasta, ja isoin patsas edustaa demonikuningas Ravanaa (tai jotain sinnepäin).

Kaikkien yllätykseksi meidät ohjattiin vippiaitioon korokkeelle, jota vartioi kymmenittäin kepein aseistettuja vartijoita. Siinä sitä istuttiin parhaimmalla pelipaikalla mehutarjoilussa, kun intialaistaviksia hätisteltiin kepeillä kauemmas. Ja uteliaita silmäpareja riitti. Jossain vaiheessa hullu lehmä ryntäsi vippialueelle, ja vartijoilla oli täysi työ sen taltuttamisessa.

Juhlakulkue joulukuusia muistuttavien norsujen ja hevosien kera saapui paikalle, samalla kun kovaäänisistä kaikui hindinkielinen molotus. Viimein patsaat sytytettiin ja poltettiin yksi kerrallaan maan tasalle satojen tuhansien ihmisten hurratessa. Demonikuninkaan palaessa alkoivat jättimäiset ilotulitukset. Palo- ja ilotulitusturvallisuus ei näyttänyt olevan koko hommassa ihan samaa luokkaa kuin Suomessa. Raketit ammuttiin keskeltä tungosta, ja ainakin yksi raketti karkasi väkijoukkoon ihmisten syöksyessä maahan.

Pian kansan huomio kääntyi aitiossa istuviin valkonaamoihin. Tuhannet silmäparit huusivat tervehdyksiä, vilkuttivat ja seurasivat jokaista liikettä, kuin olisimme isommankin luokan staroja. Toimittajat olivat tietenkin paikalla, ja meikäläinen tuttuun tapaan oli vastahakoisesti kuvaajien suuressa suosiossa. Myös kansan keskeltä sadat kamerapuhelimet nousivat räpsimään meistä kuvia. Vartijat yrittivät karjuen ja kepeillä huitoen hillitä kameroita, vaikka bongasinpa yhden vartijoistakin vaivihkaa ottavan kuvia... Jonkun meistä osoittaessa huomiota kohti ihmisjoukkoa vilkuttamalla takaisin tai vaikkapa kaivamalla kameran esiin, yleisö sekosi täysin. Muiden mukana myös itse olisin halunnut muiston 15 minuutista julkisuudessa, mutta kun tähtäsin kameran kohti ihmisiä, syntyi semmoinen mellakka, että kymmenen vartijaa syöksyi paikalle rauhoittamaan tilannetta. 

Jos tämä ei ollut vielä tarpeeksi mieleenpainuva kokemus, niin matka takaisin bussille oli. Vartijoiden täytyi muodostaa ihmismuuri ympärillemme, jotta pääsimme kulkemaan läpi villiintyneen fanijoukon. Innokkaimpia faneja mätkittiin kepeillä. Rohan yritti ottaa videota meiningeistä, mutta joutui pistämään kameran pois hillitäkseen väkijoukkoja. Bussista uskalsin jo tehdä kuninkaallisen vilkutuksen ulkona bussia seuraavalle fanijoukolle.

.......Only in India.......

Next time: Delhi belly jyllää tiikeripuistossa!