Odotuksia ja ennakkoluuloja
Dances With Kangaroos nyt myös kielellisesti rajoittuneille!
Vuoden oleskelun jälkeen Suomessa elämä alkoi taas tuntua samalta oravanpyörältä, ja siltä että elämässä on kenties muutakin kuin jumppaaminen (uskokaa tai älkää), Ilonasta kotiin konttaaminen tai edes jokailtainen CSI. Siispä, syksyn lehtien tippuessa maahan on niiden myötä myös meidän Nuuskamuikkusen tavoin aika vaihtaa maisemaa. Päivitän tätä nyt kentältä, iltakasilta lähtee Finskin lento sinne missä pippuri kasvaa. Kuukausi aikaa laittaa kaikki kuntoon, ja silti hirvittävä paniikki-hässäkkälähtökiirehän siitä seurasi, kuinka ollakaan. Rokotukset, viisumit, omaisuuden myynti ja varastointi, pakkaaminen, herkät hyvästit... Sanotaanko niin, että pari rauhoittavaa sidukkaa matkalla kentälle oli paikallaan.
Matkaan valmistautumista on edesautettu katsomalla Intia-aiheisia leffoja, lukemalla kirjoja sekä myös netin keskustelupalstoja, joiden mukaan Delhi on helvetti maan päällä, jossa ainoa hyvä asia on juna, jolla pääsee pois. Intia on niiden mukaan täynnä huijareita ja lepraisia kerjäläisiä, jotka roikkuvat helmoissa. Vatsataudilta ei voi välttyä ja ameebat valtaavat elimistön. Jengi kyykkypaskoo keskellä katua keskellä kodittomien ruumiita, ja kaupunkien mekkala muistuttaa jatkuvaa maanjäristystä. Miksi Intiaan? Onkin kuulunut yhden jos toisenkin huulilta. No, voitaisiinhan me Kanariallekin mennä, mutta tällä kertaa tavoitteena on oikeasti nähdä maailmaa ja oppia jotain täysin erilaisesta kulttuurista. Säännöllisin väliajoin on ihan hyvä päästä pois siitä omasta pienestä rajoittuneesta todellisuudesta, laajentaa näkökenttää ja saada uutta perspektiiviä elämään. Varsinkin kun kerran siihen on mahdollisuus! Sitä paitsi, kun telkusta ei tule muuta kuin Big Brother ja Unelmien Paksu Poikamies, ja persut on eduskunnassa, tuntuu kotimaasta pakeneminen ainoalta oikealta vaihtoehdolta... Ennakkoluulot on siis kovat, mutta myös odotukset! Joka tapauksessa, meikäläisen tuntien, matkasta ei jännitystä puutu!
Tähtäimessä on siis viettää kolme kuukautta Intiassa, josta matka jatkuu Sri Lankaan. Matkareitti kulkee Delhistä Kotaan, jossa juhlitaan Dussehra -festivaalia, yhtä Intian isoimmista. Täältä aloitamme järkätyn kierroksen, joka vie meidät ensin Ranthamborin tiikeripuistoon, sieltä Jaipurin vaaleanpunaiseen kaupunkiin, Agraan ihailemaan Taj Mahalia ja päättyy takaisin Delhiin. Sieltä otamme junan pohjoiseen Himalajan juurelle Dharamsalan kylään, Dalai Laman kotikaupunkiin, jossa vietämme 8 päivää eristyksissä muusta maailmasta kuin myös toisistamme buddhalaisuus/meditointikurssilla. Kurssin päätteeksi itse Dalai Laman pitäisi olla paikan päällä. Täältä jatkamme Amritsariin, jossa juhlitaan Diwali -festivaalia, joka on myös yksi Intian isoimmista. Amritsarista junalla Rishikeshiin, jossa The Beatles pössytteli 60-luvulla. Nykyään se on suosittu mesta joogaajien keskuudessa, ja tarkoitus olisi vierailla jossakin ashramissa hiukan notkistamassa jäykistyneitä lihaksia. Kroppa vetreänä ja mieli virkeänä Rishikeshin hippimestoilta suunnataan Varanasiin ja sieltä Kolkataan, josta meillä on varattu lennot Andamaanien saarille Intian valtamereen. Tuumittiin, että siinä vaiheessa reissua pieni parin viikon breikki palmusaarilla Intian kaaoksesta saattaa olla paikallaan. Andamaanien jälkeen suuntana etelä, Kerala ja Goa, josta ei sen tarkempia matkasuunnitelmia vielä ole tehty.
Matkavarusteina pöniköittäin käsidesiä, korvatulppia, vessapaperia ja ennen kaikkea avoin mieli!
Coming up: Ensivaikutelmat Intiasta!
Vuoden oleskelun jälkeen Suomessa elämä alkoi taas tuntua samalta oravanpyörältä, ja siltä että elämässä on kenties muutakin kuin jumppaaminen (uskokaa tai älkää), Ilonasta kotiin konttaaminen tai edes jokailtainen CSI. Siispä, syksyn lehtien tippuessa maahan on niiden myötä myös meidän Nuuskamuikkusen tavoin aika vaihtaa maisemaa. Päivitän tätä nyt kentältä, iltakasilta lähtee Finskin lento sinne missä pippuri kasvaa. Kuukausi aikaa laittaa kaikki kuntoon, ja silti hirvittävä paniikki-hässäkkälähtökiirehän siitä seurasi, kuinka ollakaan. Rokotukset, viisumit, omaisuuden myynti ja varastointi, pakkaaminen, herkät hyvästit... Sanotaanko niin, että pari rauhoittavaa sidukkaa matkalla kentälle oli paikallaan.
Matkaan valmistautumista on edesautettu katsomalla Intia-aiheisia leffoja, lukemalla kirjoja sekä myös netin keskustelupalstoja, joiden mukaan Delhi on helvetti maan päällä, jossa ainoa hyvä asia on juna, jolla pääsee pois. Intia on niiden mukaan täynnä huijareita ja lepraisia kerjäläisiä, jotka roikkuvat helmoissa. Vatsataudilta ei voi välttyä ja ameebat valtaavat elimistön. Jengi kyykkypaskoo keskellä katua keskellä kodittomien ruumiita, ja kaupunkien mekkala muistuttaa jatkuvaa maanjäristystä. Miksi Intiaan? Onkin kuulunut yhden jos toisenkin huulilta. No, voitaisiinhan me Kanariallekin mennä, mutta tällä kertaa tavoitteena on oikeasti nähdä maailmaa ja oppia jotain täysin erilaisesta kulttuurista. Säännöllisin väliajoin on ihan hyvä päästä pois siitä omasta pienestä rajoittuneesta todellisuudesta, laajentaa näkökenttää ja saada uutta perspektiiviä elämään. Varsinkin kun kerran siihen on mahdollisuus! Sitä paitsi, kun telkusta ei tule muuta kuin Big Brother ja Unelmien Paksu Poikamies, ja persut on eduskunnassa, tuntuu kotimaasta pakeneminen ainoalta oikealta vaihtoehdolta... Ennakkoluulot on siis kovat, mutta myös odotukset! Joka tapauksessa, meikäläisen tuntien, matkasta ei jännitystä puutu!
Tähtäimessä on siis viettää kolme kuukautta Intiassa, josta matka jatkuu Sri Lankaan. Matkareitti kulkee Delhistä Kotaan, jossa juhlitaan Dussehra -festivaalia, yhtä Intian isoimmista. Täältä aloitamme järkätyn kierroksen, joka vie meidät ensin Ranthamborin tiikeripuistoon, sieltä Jaipurin vaaleanpunaiseen kaupunkiin, Agraan ihailemaan Taj Mahalia ja päättyy takaisin Delhiin. Sieltä otamme junan pohjoiseen Himalajan juurelle Dharamsalan kylään, Dalai Laman kotikaupunkiin, jossa vietämme 8 päivää eristyksissä muusta maailmasta kuin myös toisistamme buddhalaisuus/meditointikurssilla. Kurssin päätteeksi itse Dalai Laman pitäisi olla paikan päällä. Täältä jatkamme Amritsariin, jossa juhlitaan Diwali -festivaalia, joka on myös yksi Intian isoimmista. Amritsarista junalla Rishikeshiin, jossa The Beatles pössytteli 60-luvulla. Nykyään se on suosittu mesta joogaajien keskuudessa, ja tarkoitus olisi vierailla jossakin ashramissa hiukan notkistamassa jäykistyneitä lihaksia. Kroppa vetreänä ja mieli virkeänä Rishikeshin hippimestoilta suunnataan Varanasiin ja sieltä Kolkataan, josta meillä on varattu lennot Andamaanien saarille Intian valtamereen. Tuumittiin, että siinä vaiheessa reissua pieni parin viikon breikki palmusaarilla Intian kaaoksesta saattaa olla paikallaan. Andamaanien jälkeen suuntana etelä, Kerala ja Goa, josta ei sen tarkempia matkasuunnitelmia vielä ole tehty.
Matkavarusteina pöniköittäin käsidesiä, korvatulppia, vessapaperia ja ennen kaikkea avoin mieli!
Coming up: Ensivaikutelmat Intiasta!
Labels: intia, matkailu, matkapäiväkirja, matkustaminen, reissaaminen, reissupäiväkirja
0 Comments:
Post a Comment
Subscribe to Post Comments [Atom]
<< Home