Namaste, Mother India!

Ensivaikutelmat astuessa koneesta ulos Delhin kansainvälisellä kentällä: eihän täällä nyt niin pahalle haise! Kenttä ei ollut sen kummempi kuin muuallakaan, ja tuumin, että täällä taitaa sittenkin asua ihan sivistynyt kansakunta. Mitä nyt metrolippuja ostaessa heppu mussutti rauhassa omenansa loppuun ennen kuin kehtasi lähteä hakemaan meille vaihtorahoja, mutta mikäs kiire meillä on. Metrosta näki Delhin smogin läpi jopa auringon. 

Metrosta astuttiinkin sitten kokonaan toiselle planeetalle. Kello oli vasta aamukuusi ja hulabaloo oli jo alkanut. Taivallus hotellille meni väistellessä hulluna tööttiä huudattavia erinäköisiä kulkupelejä, lehmiä, hevosia, koiria, kaduilla koisivia ihmisiä, ja satunnaisia sontaläjiä 35 asteen helteessä rinkka selässä, tuli hieman soija. Keskittymisen herpaantuessa hetkeksikin tiestä törmäys on väistämätön. Raajaton kerjäläinen kinkkasi perässä sata metriä. 

Toisena päivänä hyppäsimme riksaan ja saimme neuvoteltua kuskin kanssa kiertoajelun. Intian suurimmassa moskeijassa kiipesimme ylös minareettiin. Minareetti ja sen kapea portaikko oli ahtautunut aivan täyteen ihmisiä, ja voimakkaat yhtäaikaiset ahtaan paikan ja korkean paikan pelkotilat iskivät, joita en tiennyt olevankaan, ja maisemista nauttiminen jäi aika vähäiseksi. Ulkopuolella huomasin olevani pikkupoikien räpsimien salakuvien kohteena. Kävimme myös tsekkaamassa Red Fortin, India Gaten ja Humayunin haudan, joka on inspiroinut Taj Mahalia. Kuski pisti liikenteessä mutkat suoriksi ja sivupeilistä nähdessään kalpeat kasvot hihkui: 'Don't worry be happy! This is Indian helicopter!' Takapenkillä pidäteltiin hengitystä, kun lähempääkin läheltä piti -tilanteita riitti. Liikennevaloissa surkeannäköinen vanhus ja leprainen mies tulivat tyrkyttämään käsiään. Taksikuski vahvisti, että kerjäläisille ei kannata antaa rahaa, sillä se vain kannustaa heitä kerjäämään, ja rahat päätyvät usein rikollisille.

Kiertoajelun jälkeen oli tarvetta kylmälle kolpakolle. Suun kostuketta tarjoavaa juottolaa saatiin kuitenkin metsästää maassa, jossa alkoholi pääsääntöisesti puuttuu listalta. Nähdessään jo kaukaa turistien lähestyvän raajat vinksallaan oleva kerjäläinen vääntää niitä vielä enemmän väärään suuntaan maksimoidakseen turistien myötätunnon. Vihdoin pitkän vaelluksen jälkeen löysimme baarin, jossa olikin kuin meitä varten sopivasti tarjous 7 olutta yhden hinnalla! Nesteytyksen jälkeen shoppailu sujui ihan eri tavalla, ja mukaan lähti toinen toistaan värikkäämpiä sirkustyylisiä pussihousuja. Illallisella tarjoilija kuiskasi tilauksen jälkeen: 'We have beer also...' Oluet nautittiin luonnollisesti hupullisista piilopulloista. 

Seuraavana aamuna oli ensimmäisen junamatkan vuoro Kotaan. Rohan löysi asemalla istuessamme intialaisen neropattisielunveljen. Kaveri kertoi kiertävänsä tekniikkaa käsittelevistä tv-visailuista toiseen,  ja teki meihin vaikutuksen Nokia-tietoudellaan. Näiltä kahdelta eivät puheenaiheet loppuneet ennen kuin juna tuli paikalle. Junassa emme suinkaan olleet kanahäkkien keskellä, vaan matkustimme mukavammin kuin Suomessa, murto-osalla hinnasta. Maksoimme hieman paremmasta ilmastoidusta vaunusta. Ilmastointia saikin koko rahan edestä, ja vaunu oli kuin pakastin. Kipusin yläpetiin päikkäreille. Avatessani silmät huomasin tuijottavani suoraan vastakkaisessa pedissä olevan teinipojan kameraan, jolla oli ilmeisesti räpsitty enemmänkin kuvia. 

Intiassa kurjuus hyppää silmille, roskat, saasteet ja köyhyys. Samaan aikaan Intia on täynnä elämää ja iloa, ihmiset ovat niin elämäniloisia ja ystävällisiä, että väkisin itsekin huomaa hymyilevänsä vastaantuleville. Sitä paitsi ruoka on ihan fantastista!

Coming up: Kota & Dussehra -festivaali!