Takaisin mantereelle ja nokka kohti Etelä-Intiaa!

Ennen paluuta manner-Intiaan akut ladattuina kaiken rantsussa lekottelun jälkeen vietimme yhden yön Andamaanien pääkaupungissa Port Blairissa, jonka kautta otimme pehmeän laskun takaisin Intian kohellukseen. Ilta meni maistellessa erilaisia ällömakeita intialaisia leivonnaisia ja nauraessa Intian Masterchefille. Näihin leivonnaisiin muuten isketään usein aitoa hopeaa tai kultaa koristeeksi, jota intialaiset mässyttävät 13 tonnia vuodessa. Voihan sen niinkin käyttää.

Port Blair

Ennen Etelä-Intiaa, Keralaa ja Goaa, meillä oli yhden yön välietappi Chennaissa, Intian itärannikolla, jonne lensimme Andamaaneilta kaljayhtiön Kingfisherin koneella. Alunperin oli tarkoitus olla kolme yötä Chennaissa, mutta kaljayhtiö päätti siirtää lentoa pari päivää myöhemmäksi. Koneesta ei juuri Chennaita näkynyt saastepilven alta. Hinkuyskä alkoikin tehdä tuloaan jo ensimmäisenä päivänä, ja siten ei harmittanut, että jo seuraavana päivänä jatkoimme matkaa. 

Päivä Chennaissa meni netissä sekä länsimaista safkaa metsästämässä, oli taas pakko saada breikki kaikesta currysta. Vaellettiin tuntikausia Chennain kaduilla, joilla ei muuten lehmät laiduntaneet niin kuin muualla, vaan teitä reunustivat puut! Kysyttiin tietä ainakin 10 ihmiseltä, mutta ainoastaan pienet koulupojat ymmärsivät edes kysymyksen verran englantia. 

Koneesta Keralaan näkyi pelkkää palmumetsää. Trivandrumin (nimi muutettu Thiruvananthapuramista ymmärrettävistä syistä) lentokentältä otimme taksin Kovalamiin, Keralan osavaltion suosituimpaan rantalomakohteeseen. Jos koulutuksen taso kommunistisessa Keralassa on Intian korkein, se ei näkynyt taksikuskissa. 'Welcome to Kerala madam! Kerala very nice place. From which country you come?' 'Finland.' 'England?' 'No, FFFinland.' 'Fingland? Which place is that? European?' 

Saavuimme Lighthouse Beachille illalla, ja kävimme kahlaamaan läpi hotelleja etsien sopivaa majataloa muutamaksi yöksi. Päädyimme vihdoin parhaimmalla pelipaikalla seisovaan sviittiin Lighthouse Beach Hotellissa, jossa oli iso parveke suoraan rannalla, ja mahtavat näkymät majakasta koko rantakadun toiseen päähän. Omistajan tuodessa saman tien oluset parvekkeelle, tuumittiin, ettei muuten olla menossa täältä minnekään ihan vähään aikaan...

To be continued...