Diwali - Festival of Lights

Tokana päivänä Amritsarissa juhlittiin Diwali -festivaalia. Intiassahan on jatkuvasti festarit menossa, mutta Diwali on yksi isoimmista. Diwali on valon juhla, ja jengi koristelee kaiken asunnoista lehmiin värikkäillä jouluvaloilla ja muilla tilpehööreillä. Diwali merkitsee myös uuden vuoden alkamista monille hinduista. Pommit paukkuivat aamusta iltaan, ja perinteisesti Kultaisen Temppelin yllä nähdään upeat ilotulitukset. Hotellin johtaja kuitenkin kertoi meille, että tänä vuonna niitä ei nähdä, sillä ilotulitustehdas oli räjähtänyt. Olimme päässeet Intian reissullamme siihen pisteeseen, että tämän kaltaiset uutiset eivät enää hetkauttaneet.

Vietimme päivän hotellissa palmujen katveessa harvinaislaatuisen, kohtuullisella nopeudella toimivan netin merkeissä. Rohan lähti hakemaan meille pari bisseä seuraksi. Mennessään Rohan näki meidän rinkkojemme nousevan turistiryhmän mukana taksiin. Henkilökunta pahoitteli kämmiä.

Illalla lähdimme etsimään ruokaa, mutta kaikki oli kiinni. Nälkä pakotti katukeittiöön, jonka hygienia vaikutti vähintäänkin arveluttavalta. Omistaja ei antanut ottaa valokuvaa keittiöstä, kumma homma. Take away tarkoitti currymöhnien iskemistä muovipusseihin. Päästiin ekaa kertaa kokeilemaan sormilla syömistä, aika sotkuista hommaa. Yöllä Rohan ravasi vessassa, ja minä kiitin luojaani, etten koskenut kanaan, joka oli roikkunut puljun katosta varmaan koko edellisen viikon.

Viimeisenä päivänä Amritsarissa suuntasimme taas Kultaiselle Temppelille. Astuessamme hotellista ulos pyöräriksat huusivat kilpailevia tarjouksiaan. Vanhan papparaisen viedessä meitä väärään suuntaan tuumittiin, että taas meitä kusetetaan. Ukko kuitenkin pyyteli kovasti anteeksi erehdystään, eikä huolinut kyydistä rupiaakaan. Intiassa omaksuu väkisin sellaisen asenteen, että kaikilla on oma lehmä ojassa ja kaikki puhuvat pelkkää paskaa. Harmillinen homma silloin, kun oikeasti tapaa ystävällisiä ja rehellisiä ihmisiä (sitäkin sattuu).

Temppeliin mennessä pää pitää peittää ja jalat pestä. Intialaisilla on nimittäin myös jalkafetissi. Isoilla screeneillä ohjeistetaan, kuinka kunnon sikhin kuuluu pestä Gurun jalkoja ja juoda pesuvesi. Suhteellisen perverssiä. Intialaiset pesevät intohimoisesti itseään temppelin pyhässä vedessä (naiset tietysti vaatteet päällä, jos ollenkaan).

Illalla sijoitimme yhteen Amritsarin hienoimmista ravintoloista, liinat pöydillä, ja eikä edes ruokaa seinillä. Neljä ruokalajia ja 0,65 litran kolpakot yhteensä vajaa 20 euroa. Normaalisti maksetaan samasta setistä ehkä 6-8 euroa. Note to self: Ei neljän ruokalajin illallista Intiassa, kun on pakki sekaisin, ja olet hyppäämässä 13 tunnin junaan alemmassa luokassa.

PS. Postauskatko tulossa, meinasin maata seuraavat 12 päivää Andamaaneilla palmun alla, riippumatossa, kookospähkinäjuoma kädessä, ja huhujen mukaan saarilta ei juuri toivottoman hidasta nettiyhteyttä parempaa löydy. Palaan rentoutuneena astialle 19.11, ellei viihdytä liian hyvin!

'Me olemme niitä lottovoittajia, joille melkein kaikki on mahdollista ja tiet auki taivaita myöten. Olisi synti jättää se mahdollisuus käyttämättä, niin kauan kuin planeettamme on vielä olemassa.' Riku & Tunna/ Madventures - Seikkailijan Atlas