Chillailua Andamaaneilla, Havelock Island

Yli kuukauden jälkeen Intian hullunmyllyssä tauko tuli tarpeeseen. Otimme lomaa lomastamme ja suuntasimme Andamaanien paratiisisaarille 12 päiväksi. Lento Kolkatasta oli muutaman tunnin myöhässä sumun vuoksi. Kun parin tunnin lennon jälkeen laskeuduimme pääkaupunkiin Port Blairiin, en voinut uskoa, kuinka sujuvan jouhevasti luistaen ilman jonoja pääsimme pois kentältä ja suoraan lauttaan kohti saaria. Aivan kuin Intiassa ei enää oltaisikaan.

Arska paistoi ja palmusaaria lipui ohitse, ja parin tunnin risteilyn jälkeen saavuimme Havelock Islandille. Toistakymmentä riksakuskia hyökkäsi kimppuun, ja totesimme, että olemme sittenkin edelleen Intiassa. Ahdistelu loppui kuitenkin siihen, ja loppuloman saimme olla täysin rauhassa.

Andamaanit ovat budjettimatkaajan paratiisisaaret. Kuski ajelutti meitä alle eurolla bambumajasta toiseen, kun etsimme sopivaa mökkiä. Tämmöinen maja irtosi vajaa 20 eurolla per yö, kalliimpaa kuin manner-Intiassa, mutta halpaa kuin saippua verrattuna moniin muihin paratiisisaariin.

Mökistä 50 metriä rantsuun, Beach no. 5 (rannat on siis numeroitu, kun eivät jaksaneet keksiä nimiä). Muutamia satunnaisia turisteja lukuunottamatta biitsi oli meidän. Viikko Havelockilla meni hetkessä rantsussa levyttäen ja vedessä lilluen. Päivät menivät nopeasti myös siksi, että neropatti-intialaiset pitävät saarensa manner-Intian kanssa samassa ajassa, vaikka saaret ovat lähempänä Thaimaata kuin Intiaa. Näin ollen viideltä iltapäivällä oli jo pilkkopimeää.

Yhtenä päivänä vaivauduimme matkaamaan saaren toiselle puolelle, jossa sijaitsi Aasian kauneimmaksi rannaksi jossakin rankattu biitsi eli Beach no. 7. Ei ollenkaan paskempi. Luonnontilassa, eikä juurikaan turankeja.  Parisenkymmentä intialaisturistia pulikoi omassa parvessaan jonkin aikaa (kaikki vaatekerrokset päällä tietysti). Päättelimme, että väenpaljouteen tottuneina intialaisturistit tuntisivat olonsa yksinäiseksi, jos siirtyisivät kauemmaksi muista lajitovereistaan.

Yli +35 asteen helteessä lomailijalle olisi maistunut kylmä huurteinen, valitettavasti Andamaaneilla tätä jumalten nektaria ei juurikaan tarjoilla. Onneksi hätä ei ollut tämän näköinen, vaan onnistuimme löytämään hyvin piilotetun viinakioskin, jossa kävimme tankkaamassa.

Päivä päivältä nahka ruskistui, ja intialainen henkilökunta masentui, kun pilaan 'kauniin' valkoisenkalpean ihoni. Intialaisille vaalea iho on pakkomielle, ja kaupoista on vaikea löytää saippuaa, kosteusvoidetta tai juuri mitään tuotetta, joka ei vaalentaisi ihoa. Viimeisenä päivänä Havelockilla onnistuin kärventämään nahkani joka puolelta ravunpunaiseksi, kiitos ihoa ohentavan malarialääkkeen. Kirkas turkoosi vesi oli saarilla lähes yhtä lämmintä kuin ilma, ja meressä lilluessani tunsin olevani kuin rapuliemessä.

Andamaanit olivat täydellinen breikki hektisestä Intiasta. Tuntui, ettei Intiassa ollakaan enää ilman kaikkea sitä melu- ja muuta saastetta, tyrkytystä, köyhyyttä, paskaisuutta ja hektisyyttä. Biitsillä ja muuallakin sai pitää päällänsä ihan mitä sattui huvittamaan ilman paheksuvaa mulkoilua. 

Seuraavassa postauksessa luvassa lisää levytystä paratiisisaarilla!!