Viimeisenä aamuna suuntasimme paikallisen oppaan kera Aasian isoimpaan slummiin eli Dharaviin, jonne pääsimme lähijunalla. Asemalla vetäisimme vielä Intian viimeiset masala dosat nassuun, näitä tulee muuten ikävä!
Mumbain lähijunissa kuolee keskimäärin 10 ihmistä päivässä. Vaunut ovat tupaten täynnä, kuumuuden takia ovet pidetään auki, ja osa ihmisistä roikkuu ovista tai kiipeää katolle. Jokaisella pysäkillä ovet avautuvat vain 15 sekunniksi, ja opas kertoi, että junasta poistuminen eli ovelle tunkeminen täytyy aloittaa noin vartti ennen pysäkkiä. Nyt oli kuitenkin onneksi sunnuntaiaamu ja hiljaista. Kerjäläinen tuli käsi ojossa ruinaamaan rupioita. Opas kertoi, että ainakin 85% näistä kerjäläisistä tekevät sitä ammatikseen, ja tienaavat sillä paremmat rahat kuin hankkimalla töitä.
Opas kielsi ottamasta kuvia slummin sisällä, joten ei saatu paljon kuvamateriaalia. Pimeiden, välillä vain puoli metriä leveiden kujien labyrintissa olisimme olleet hukassa ilman opasta. Koko ajan sai myös olla silmä tarkkana, mihin astuu. Slummi on jaettu kaupalliseen alueeseen sekä asuinhökkelialueeseen. Tutustuimme mm. Intian suurimpaan muovin ja alumiinin kierrätyskeskukseen, sekä käsitöiden vääntämiseen. Slummin kokonaisliikevaihdon arvellaan tuottavan yli 650 miljoonan Yhdysvaltain dollarin liikevaihdon vuodessa. Kaikki duuni, ml. hitsaukset ja vastaavat tehdään ilman mitään suojavarusteita. Opas totesi vain, että jos jollekin käy vahinko, niin yleensä ei käy toista kertaa. Muutama mies vietti kaikki päivänsä tukahduttava kuumassa majassa polttaen maalia, ei varmaan saavuta pitkää ikää nämä tyypit! Opas kertoi, että elämä slummissa on rankkaa duunia, ja yleensä ihmiset nukkuvat samassa hökkelissä missä paiskivat duunia. Kiipesimme erään hökkelin katolle, josta näkyi koko slummi. Ei muuten unohdu ihan heti se näky! Hökkeleiden katot ovat täynnä massiivisia muovijätekasoja.
Slummissa on yksi vessa 1500 ihmiselle, ja siten tarpeita tehdään vähän sinne sun tänne. Näin luodaan otolliset olosuhteet taudeille, kun juomavettäkään ei ole tarpeeksi. Slummi ei kuitenkaan odotuksista poiketen ollut pelkkää ankeutta, vaan näimme täällä(kin) NIIN paljon aitoa intialaista elämäniloa.
Pääsimme myös vierailemaan yhdessä kymmenen neliömetrin kokoisessa hökkelissä, jossa asuu normaalisti neljästä kymmeneen henkeä. Asuinmajan vuokra on 2500 rupiaa (n. 40€) kuussa, takuuvuokrana vaaditaan kahden kuun vuokra. Slummi on siis todellisuudessa vain hyvätuloisille! Köyhät koisivat Mumbain kaduilla. Ei ole ollenkaan harvinaista, että slummin asukit ovat duunissa kaupungissa hyvässä työpaikassa puku päällä, mutta asuvat slummissa. Jos on kasvanut slummissa, sieltä ei usein halua lähteä. Vierailimme myös slummin ainoassa pyhäkössä, jossa käyvät rukoilemassa sulassa sovussa kaikki muslimeista kristittyihin ja hinduihin.
Coming up: Hyvästit Intialle haikeissa fiiliksissä!
No comments:
Post a Comment
Kommenteista iloitaan :)