Viikon jälkeen Havelock Islandilla siirryimme lautalla Neil Islandille. Neil Islandilta ei montaa majapaikkaa löytynyt, ja päädyimme tämännäköiseen majaan, n. 5 euroa yö:
Ajatus bambumajasta rannalla viehätti aluksi, mutta ilmeisesti olen sen verran prinsessa, että muutaman yön jälkeen alkeelliset olosuhteet tuhatjalkaisineen, jättihämähäkkeineen, -rupikonnineen sekä lentävine skorpioneineen saivat riittää. Vaihdoimme pykälää elitistisempään bambumökkiin, vajaa 20 euroa yöltä. Neil Islandilla ei ollut montaa turistia, ja saatiin loikoilla saaren ykkösbiitsillä ihan keskenämme. Rannatkaan eivät kyllä olleet ihan niin kuvauksellisia kuin Havelockilla. Viisi päivää meni enemmän tai vähemmän riippumatossa keinuen tai rantsussa levyttäen laiskuudesta nauttien. Toki urheilijan oli vähän sitäkin sivussa harrastettava, ettei pääse kaljamaha kasvamaan.
Kerran ruokaa ravintolassa odotellessa lueskelin saaren paikallislehteä. Lehden pääotsikot kuvasivat aika hyvin koko Intiaa: 'Roads in very bad shape', 'Police out of station most of the time', 'Building of.... neverending', 'Fake employees working', 'Hospital lacks trained professional', 'Vendors encroach roads', sekä 'Beaches fail to provide basic amenities for tourists'. Intia.
Saa nähdä, kuinka kauan Intia kykenee suojelemaan saariaan turismin huonoilta vaikutuksilta, vaikka Andamaaneja onkin vaikea kuvitella Thaimaan kaltaisena turistirysänä. Havelockin rantsu numero seiskalla oli poliiseja vahtimassa intialaisturisteja, jotka eivät vielä toistaiseksi ole onnistuneet roskaamaan Andamaaneja pilalle (intialaiset kun ovat tottuneet viskaamaan roskat juuri siihen, missä sattuvat olemaan). Vielä ei Andamaaneilta viiden tähden resortteja löydy, mutta rakentaminen on täydessä vauhdissa. Go before it's too late!
Next time: Täysin rentoutuneina paluu manner-Intian kohellukseen, tällä kertaa kohteena Etelä-Intia!
No comments:
Post a Comment
Kommenteista iloitaan :)